Tracon XI cosplaysuunnitelmat...

...ja asujen päättämisen vaikeus. Kuulit oikein, asujen päättäminen on joskus hankalaa ja varsinkin siinä vaiheessa, kun niitä alkaa olla enemmän ja aikaa tehdä uusia vähemmän. Kaikista surkuhupaisinta on tehdä päätöksiin muutos, kun on jo kommentoinu johonkin ryhmän keskusteluun joskus ammoisina aikoina dinosaurusten hallitessa, kuinka on laittamassa aivan erilaisen hahmon asun päälle koko viikonlopuksi - ja sitten päätyä laittamaan, että ei, tulenkin tällä. Tai tällä. Tai tällä. Tai tällä jos keli on hyvä. Tällä, jos en ole kipeä.

     ... JOOOH.

(Kirjoitettu pääasiassa 28.7.16)

Tänä vuonna ongelmia cossien päättämisessä tuotti ensinnäkin tieto siitä, että minulla on tällä hetkellä jopa asuja, joista valita. Kuitenkin eräs näistä cosseista on erittäin epämukava pitää päällä, mutta olen kuitenkin käyttänyt siihen paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, enkä haluaisi antaa sen vain homehtua nurkassa. Kyse on Thorinin King Armoreista, jotka tein viime vuonna Tracon X:n juhlavuoden kunniaksi ja omaksi kiusakseni. Tämä on nyt viides vuosi cosplayn parissa minulla ja Tracon lauantai on siten viides kertani Traconissa. Sitä pitäisi kai jollain juhlistaa, mutta millä? Uutta cossia en ehdi tehdä koulukiireiden takia, iltabileisiin en aio mennä vaikka ikää on, miittikin on jo haudattu vaikka olikin jossain välissä suunnitteilla... No, ensin ajattelen, että entä jos kerrankin laittaisin jonkin asun, jossa on oikeasti mukava liikkua conissa ja jonka kanssa ei saa lämpöhalvausta. Niinpä ilmoitan, että olen tulossa Sanjina tämän kuvan avulla 

Juu, hyvä, kaksi asua, jotka ovat jo suht valmiita ja erittäin mukavia päällä. Ne eivät ole mitkään ihmeelliset panssarit, joita ei todellakaan ole suunniteltu tavallisen ihmisen päälle puettavaksi, vaan jonkun, joka on treenannut kehoaan kuukausia sen kantamista varten. Hienoa, näillähän minä voin mennä, johan tunnen sen verran One Piece fandomista ihmisiä, että ainakin tunnistavat minut kun näkevät näissä asuissa ja jos siellä on miitti, niin ainakin olen oikeassa asussa kuvia varten. Asut on helppo kuljettaaja ja ne voi pukea vaikka hieman myöhässä päälle conissa, meikkaamiseen menee muutama minuutti. Kaikki kuulostaa olevan hyvin tai jopa paremmin, mutta sitten todellisuus lyö vasten kasvoja. Ai niin, Tracon on yksi ainoista coneista jonka tiedän, jossa on "eduksi" olla jostain muusta kuin animesta tai mangasta, toki riippuu cossista ja cossaajasta, mutta itselle on jotenkin jäänyt tällainen kuva. Tai ehkä se kuva on tullut siitä, että kun menee coniin jossa on "eduksi" olla animesta tai mangasta jollain länsimaalaisella hahmolla, kukaan ei huomaa. Juu, ei sittenkään hyvä.

   Ongelma on kuitenkin edelleenkin se Thorinin asun epämukavuus ja kaikki muut miinukset asussa. Sitä pitää vielä korjata aika paljon. Se on painava. Meikkaus vie tunnin tai kaksi. Pukeminen toisen tunnin. Siinä on hankala liikkua ja se on tuhottoman epämukava ja kuuma. Siinä ei todellakaan jaksa koko lauantaita, koska lauantai on pisin päivä. Se on toisaalta valmiina nätti. Ihmiset tunnistavat. Kaveri aikoo kuitenkin pistää Azog-asun päälle, jonka kanssa saadaan taas vaikka minkälaisia pari poseerauksia. Thorin on aina ollut minulla edes toisena päivänä Traconissa yllä. Mutta ne miinukset... Mitä sitten päätänkään? No pukea sen Traconissa lauantaina päälleni, totta kai! Ja uusi kuva sinne keskusteluun, niin hyvä tulee

Baratie Sanjin paita on tässä kuvassa eri kuin minkä aion laittaa coniin, jos päädyn tuohon asuun

Kävimme ystäväni Azogin kanssa keskustelun Tampere-talon portailla Helsingissä viikonloppuna olleesta miitistä palattuamme miettiessämme, mitä oikein laitamme päälle ja kuinka tyhjentävältä olo tuntui vain istua siinä portailla. Conikuume on huipussaan, vaihteeksi. Tulimme siihen tulokseen, että meillä on mahdollisuus käyttää asuja vain esimerkiksi 6-8 tuntia, jos asuissa olo tuntuu liian raskaalta, sillä voimme käydä majoituksessamme vaihtamassa iltaa varten jotain kevyempää. Aiemmin emme tienneet, kuinka rankkaa noissa asuissa oleminen on, nyt tiedämme, joten aiomme olla viisaampia ja olla niissä todellakin vain osan päivästä. Sunnuntain asu siis riippuu tällä hetkellä täysin siitä, onko lämmin vai viileä keli. Lauantaialle melkein toivon viileää keliä, koska tuossa asussa ei voi olla kovin pitkään sisällä, siinä alkaa kiehua nopeasti. Näillä nyt toistaiseksi mennään, ellen onnistu tuhoamaan kaikkia asujani tulipalossa, joka syttyy kuumaliimapistoolin kaaduttua puulattialle tai koulukirjojen päälle. Vielä toki pitäisi keksiä, miten pääsen sinne myyntipöytäsaliin heti lauantaina ostamaan ne figurit, joita olen himoinnut nyt yli puoli vuotta... Ehkä minä vain lahjon jonkun ystävistäni tekemään sen, jonkun joka tietää, mitä figureja tarkoitan.

Noh, Traconissa nähdään!

Lisäys 9.8.2016

Illan mysteeriasu on selvitetty! Tulen omana versionani NO.6:sen Shionina (ehkä kuvassa näkyvässä asussa tai ruskeassa hupparissa). Tämä tulee olemaan ensimmäinen kertani Traconissa animehahmon cossissa, vieläpä sillä tavalla, että se on todellakin oma versioni. Noh, viides vuosi on kruunattava jollain.

Lisäys 22.8.2016

Okei, elämä heitti haasteen ja sanoi, että en saa/voi cossata Thorin Oakenshieldiä ollenkaan juhlavuotenani. Syy ei ole kokonaan lähtöisin minusta, mutta olen okei asian kanssa. Sen sijaan kehitimme kaverin kanssa OC:t (=original character), minun hahmoni on butler ja hänen maid, joten sovimme mitä mahtavammin kulkemaan yhdessä. Tässä siis lopullinen asukokoonpanoni - lauantaina olen butler-Thomas sekä illalla Shion, sunnuntaina koko päivän Sanji, jonka asu riippuu säästä.

Thomas - Shion - Sanji

"Väärät kasvot" cosplayssa

Eli kasvonpiirteisiin perustuvat ulkonäköpaineet cosplayssa

Yhtenä iltana sain luettua lempimangani loppuun. Seuraavana muistin omistavani valkoisen peruukin. Sitä seuraavana muokkasin sitä hieman. Ja nyt, aamulla, kokeilin sitä muokattuna meikkeineen päivineen (piilarit toki puuttuu) ja jonkinnäköisessä ”cossissa.” Ja kuinkas sitten kävikään?

Tuona samaisena iltana, jona viimeistelin NO.6:sen lukemisen, olin keskustellut Acen kanssa siitä, kuinka en itse voi tehdä Ace-cossia One Piecestä vaikka kuinka haluaisin – vain koska kasvoni eivät ole riittävän samanlaiset. Jotenkin on surkuhupaisaa takertua omiin kasvonpiirteisiin, kun kyseessä on pohjimmiltaan asujen ja proppien (=rekvisiitan, aseiden jne.) rakentamiseen perustuva harrastus. EI KAUNEUSKILPAILU. En kuitenkaan voi itselleni mitään ja uskon, että jokunen muukin on siinä samanlainen, ettei anna itselleen lupaa tehdä jotain rakastamaansa hahmoa vain koska häpeää sitä miltä omat kasvot näyttävät. Onhan se ymmärrettävää, että omat kasvot tuntuvat suurelta esteeltä monessa muussakin asiassa kuin cosplayssa. Jos nyt kuitenkin otetaan vain cosplay käsittelyyn tällä kertaa.

Me näemme omat kasvomme, kun katsomme jotain heijastavaa pintaa tai otamme niistä valokuvan, videota. Me näemme omat kasvomme verrattain harvemmin kuin ihmiset ympärillämme, sillä he voivat nähdä ne koko ajan ja usein ilman mitään erityistä apuvälinettä. He tottuvat niihin, koska näkevät ne paljon kokoaikaisemmin kuin me itse. Koska näemme kasvomme niin harvoin - joitain yksilöitä lukuun ottamatta – me emme tunnu tottuvan niihin tai totumme osittain ja huomaamme välittömästi pienimmätkin muutokset, etenkin epämiellyttävät. Ei siis ole ehkä ihme, että kun pitäisi yhtäkkiä näyttää joltain toiselta, emme osaa kuvitelle voivamme näyttää tältä, koska emme ehkä miellytä itsenämme edes (tai varsinkaan) omaa silmäämme. Jonkun mielestä voit olla kaunis tai komea, vaikka itse tuntisit yhä inhoa omia kasvonpiirteitäsi kohtaan. Minulla asia on ainakin juuri näin. Minulle on sanottu, että olen sekä nätti että komea, mutta silti en mielestäni ole riittävän nätti/komea tekemään osaa rakastamistani hahmoista. Loppukädessä me emme itse mielestämme ehkä näytä riittävästi joltain hahmolta tehdäksemme tämän asun ja pyöriäksemme tässä asussa muiden saman sarjan fanien keskellä.

   Se voi tuntua hahmon pilkkaamiselta.

   Se voi tuntua toisten fanien nolaamiselta.

   Ja ennen kaikkea, se voi tuntua itsensä naurunalaiseksi asettamiselta.

  Ajatukset kuten, ”kasvoni eivät ole riittävän kapeat” ”minulla on tuo ikävä finnikin juuri tuossa leuassa kasvamassa” ”en ole riittävän femiininen/maskulininen kasvonpiirteiltäni” ovat pyörineet omassakin mielessäni. Minua pelottaa, että olen ”liian ruma” ”liian pyöreäkasvoinen” ”liian sitä sun tätä” tehdäkseni muita hahmoja kuin sellaisia, joilla on hyvin samanlaiset kasvonpiirteet tai pystyn piilottamaan omani esim. parran alle.

   Miksi? Koska internetin ansiosta maailma on antanut meille huomattavasti enemmän materiaalia ”oikeasta” kauneudesta/komeudesta verrata itseämme niihin. Sitten siihen lisätään vielä sekaan mitä oudommat kasvonpiirteiden ominaisuudet, jotka ihmiseltä pitäisi löytyä. Varsinkin anime- ja tai mangahahmoja tutkiessa tulee usein vastaan sellaisia hahmoja, joidenka kasvonpiirteet eivät ole tästä maailmasta tai sellaiset omaava ihminen ei ole koskaan kuullutkaan cosplaysta. Hahmot, jotka ovat tarinan keskiössä, ovat usein kauniita ja heidän kasvonsa virheettömiä. Yksi syy  oman ulkonäön häpeämiseen on ehdottomasti se, että cosplay-yhteisössä on harrastuksen suosion kasvettua syntynyt ilmiö, jossa ihmiset vaikuttavat palvovan niitä harvoja cossaajia, jotka ovat oikeasti kuin suoraan sarjasta tähän maailmaan revittyjen hahmojen kaksoisolentoja. Kyllä, sellaiset henkilöt ovat oikeasti harvassa, jotka ovat täysin jonkin hahmon näköisiä. Sitten sitä pelätään itse, ettei kukaan conissa tunnista tai joku tulee haukkumaan, kun ei ole täysin samanlaiset kasvot kuin sillä hahmolla. Varsinkin, jos joku hyvin hahmon kanssa samannäköinen on jo tehnyt saman asun, sitä ollaan heti heittämässä kankaita ja panssareita kotona roskiin.

  Valitettavasti sellaisia hahmoja, jotka näyttävät 100% minulta, ei ole tehty (eikä ole kuulkaa kaikista muistakaan). Miten sitten voin cossata? Noh, en ole oikeastaan edes uskaltanut ajatella cossaamista tällaisissa tapauksissa. Mutta silti minulla on lista yli viidestäkymmenestä hahmosta – kaikki hyvin vaihtelevan näköisiä kasvoiltaan – jotka aion tehdä. Syynä on se, että tajusin saavani ja voivani cossata ketä haluan. Kuten jo sanoin, COSPLAY EI OLE KAUNEUSKILPAILU. Omat kasvonpiirteet voivat taitavimmat meikkaajat sitä paitsi muokata juuri mieleisekseen ja sanoisin, että cosplayssa on tässä suhteessa enemmän kyse siitä, kuka onnistuu tekemään itsestään hahmon näköisen, ei, kuka syntyi Josuke Joestarin näköisenä.

  

Minäpä listaan syitä, miksi juuri sinä voit cossata ketä ikinä haluat

1.   (Klassikko ensin) Meistä valtava enemmistö on vain nörttejä, joidenka intohimo hahmoja ja sarjoja kohtaan on niin suurta, että haluamme pukeutumalla olla osa heidän maailmaansa

2.  Missään ei löydy opaskirjaa, jossa kerrottaisiin että juuri sinä Pertti-Leena Hattunen (älkää huolestuko, hän on fiktiivinen hahmo) et voi pukeutua Edward ”Whitebeard” Newgateksi

3. Missään ei ylipäätään ole ohjeita siihen, mitä ihmisen pitää tehdä voidakseen sanoa cossaavansa jotain hahmoa, ihmisen täytyy korkeintaankin sanoa itse cossaavansa jotain hahmoa, jos muita alkaa epäilyttää

4.  Kukaan ei ole listannut valmiiksi hahmoja, joita vain tämä henkilö voi cossata erikseen jokaiselle ihmiselle, joka haluaa harrastaa cosplayta 

5.  Cosplayssa ei ole ulkonäköön liittyvinä sääntöinä kuin se, että alasti tai liian paljastavasti ei pääse conipaikalle ja huom tämäkin koskee vain conipaikan sääntöjä, ei suoraan cosplayta – siinä ei siis myöskään lue, että pyöreäkasvoiset tai pitkäkaulaiset eivät saa tulla coniin (paitsi jos he sitten päättävät tulla alasti)

6.   Hahmo, jota haluat cossata on FIKTIIVINEN (useammin ainakin)

7.  Sinä voit sekä saat cossata ketä ikinä haluat ja pitää hauskaa. Niin. Voit tehdä sen, jos haluat tehdä sen.

8.   Pidä hauskaa! Siitähän tässä on kyse

Nyt kun syyt on listattu, pitänee minun esimerkkinä toimia juuri niin kuin sanoin eli cossata ketä ikinä haluan. Hahmo, jolla tämän aion toteuttaa Traconissa, on Shion NO.6:sta, kaunis nuori poikahahmo, jolla on outo arpi kiertämässä kehoa, upeat pinkin punertavat silmät sekä kapeat kasvot. Pidin Shionista heti, kun aloitin kyseisen sarjan lukemisen, hiljaa mielessäni halusin joskus cossata häntä, mutta sitten ulkonäköpaineet iskivät. Pelkäsin todella paljon, että olisi aivan liian ruma tehdäkseni kaunista pikku Shionia, koska minulla oli vahva mielikuva siitä, miltä hän näytti, enkä saanut omia kasvojani siihen kuvaan sopimaan millään. Rakastin Shionia ja vihasin itseäni. Hän oli kaunis, mutta omat kasvoni olivat niin leveät…

   Onnekseni muistin omistavani sopivan peruukin, jota sitten hieman muokkailin hahmoon sopivaksi. Kun aloitan jonkin cossin osan tekemisen, se tarkoittaa minulle aina, että minähän toteutan sen cossin loppuun vaikka sormet palaisivat pois kuumaliiman takia ja jalka lähtisi mattopuukolla leikellessä. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun edes muokkasin peruukkia! Peruukki on edelleen ihan kamalan näköinen, koska se oli halpa ja vanha peruukki, mutta en juurikaan ollut huolissani siitä, miltä peruukki päässäni näyttäisi vaan siitä, miltä omat kasvoni näyttäisivät verrattuna Shionin kasvoihin. Otin sitten itseäni kuitenkin niskasta. Päätin kokeilla, miltä peruukki näyttäisi, kun minulla olisi edes osa lopullisesta meikistä kasvoissani ja jonkinlainen oma versio herran asusta. Yllätyin iloisesti ja siitä sain tämän kaiken innon ja luottamuksen siihen, että vaikka kasvoni ovat mitä ovat, se ei tule estämään minua tekemästä hahmoja joita rakastan.

Kolmas peruukkitesti
+ ensimmäinen meikkitesti 

Ensimmäinen peruukkitesti

Toinen peruukkitesti        

Olin osittain aikaisemmin tänä vuonna kokenut samantyyppisen ahaa-elämyksen ulkonäön ja hauskanpidon suhteen erosta cosplayssa. Eräs ystäväni näet cossasi kahta hahmoa, jotka eivät kaikella kunnioituksella ole hänen näköisiään, mutta hänellä oli silti älyttömän hauskaa. Minusta se oli jotenkin hienoa nähdä, että voi olla hauskaa hahmona, vaikka sitten kasvot eivät ihan siihen 100% sovi. Ehkä sekin oli hieman tämän tekstin taustalla.

   Pitäkää hauskaa hahmona kuin hahmona!