Ensimmäinen cosplayvideoni

Minua jännitti kauan, mitä minua kuvannut henkilö saisi aikaan videoklipeillään. Nyt minua hävettää enemmän se ensimmäinen kohtaus, jonka tiesin menneen pieleen osaltani. En pidä selittelystä, mutta tähän sanoisin puolustukseksi, että sisällä oli paljon väkeä ja jouduin hidastamaan pyörähdystäni sen verran, että se meni pipareiksi. Videoltakin huomaatte, että läheltäni käveli juuri silloin eräs tuntematon henkilö, joka vaikeutti pyörähdystä. Ehkä ulkona olisi mennyt paremmin, mutta koska olen kokonaisuudessa tyytyväinen muihin kohtauksiin, minua ei niin paljon haittaa tuo ensimmäinen. Videoon löydät linkin lopusta ;)

   Ajattelin, että asiaa kannattaisi nyt valottaa hieman seikkaperäisemmin (saatan toistaa itseäni edeltävän postauksen lopusta, johtuen ihan siitä, että tämäkin tapahtui Kupliilla). Kaikki siis lähti siitä, että tuntia ennen Kupliin loppumista, minulta tultiin pyytämään yhteiskuvaa. Ensimmäinen yhteiskuvani oli melkein yhtä hermostuttava asia kuin ensimmäinen videopätkä. No, kumpikaan ei mennyt ihan putkeen, mutta sitä seuranneet videopätkät onnistuivat huomattavasti paremmin ja olen kiitollinen editoijalle siitä, että pyörähdyksestä jäi pahimmat mokat pois. Kun tämä kohtaus oli kuvattu, pyysin ystävältäni, että hän ojentaisi minulle kartan ja avaimen takaisin kun ojensin hänelle miekkaani (hänellä oli miekkakoteloni vyöllään). Kun henkilö, joka kuvasi nämä videon klipit huomasi myös kartan ja avaimen käsissäni, hän tokaisi jotakuinkin näin "sinullahan on siinä kaikki propit  mukana. Haluaisitko, että kuvattaisiin sinua niidenkin kanssa?"

(Proppi = lisäosa/yksityiskohta)

   Ja siitä se lähti. Menimme ulos, koska minulla oli kuuma viitassani ja koska siellä olisi parempi tausta kuvaamiseen, enkä voisi satuttaa ketään, jos huitoisin miekallani. Kuvaaja pyysi, että kulkisin kujaa pitkin lukien karttaani ihan eksyksissä. Ennen kuin aloimme kuvata, olimme huomanneet, että seinässä olevassa kyltissä luki osuvasti Seelanti. Päätimme punaisen langan johtavan kyltille, muuten koko homma oli improvisoitu. Minulla oli alkuperäisenä ideana, että menen kyltin luo ja sanon "aha, Seelanti. Uusi-Seelanti, eikös ne kuvaukset ollut siellä?", mutta olen itsekin samaa mieltä kuvaajan kanssa, että tämä äänetön ja sanaton versio, puhdas vahinko, oli parempi kuin ideani. Loput kohtaukset oli myös improttu, koska huomasin sen olevan paljon hauskempaa ja lopputulos yllättäisi minut, kun en osaisi odottaa mitään kaavamaista ja suunniteltua tulosta, josta voisin vain huomailla virheitä. Ja... Noista improistahan tuli ihan kivoja :) Seuraavalla kerralla ajattelin kyllä tanssia, tuli tehtyä sitä jo kadulla kavereiden kanssa.

   Kun kuvaukset oli tehty, kysyin ihan mielenkiinnosta, mihin kuvaaja aikoi käyttää videoklippejä. Hän kertoi kuvaavansa näissä cosplaytapahtumissa yleensäkin, ja siinä tuli sitten puhuttua hieman enemmän minun klipeistäni. Hän sanoi myös, että klippini saattaisivat päästä isohkoon rooliin. Heitin hänen kanssaan läppää siitä, miten niiden tarinaa kerrottaisiin videolla - en todellakaan uskonut, että hän toteuttaisi ne ideat!  Ja tässä sitä ollaan - kaikki kohtaukset pääsivät, niistä tuli kuusi lyhennettyä/nopeutettua pätkää. Ja mikä hauskinta; kun olin tullut kotiin ja kirjoittanut kuvaajalle, että voisitko kenties käyttää Kuplii tunnariani eli Icona Popin On a Roll kappaletta, ja hänhän käyttikin! Olen kiitollisuuden velassa, video on ihana jo ilman tietoa siitä, että se on ensimmäinen minun cosplay-urani aikana kuvattu. Kiitos Traveler281! Thorin kiittää ja kumartaa!

C.O.S.P.L.A.Y.

Aloitetaan sitten sillä, että mitä cosplay on? En nyt ala koko historiaa tässä kerrata, Japanistahan se levisi muualle. Mutta kerron, mitä cosplay pitää pintariipaisuna sisällään omasta mielestäni. Eräänä iltana istuin lattialle vihkon kanssa, kirjoitin siihen ylhäältä alaspäin sanan cosplay ja jokaisen kirjaimen perään sanan, joka kuvaa cosplayta. Siitä syntyi tämän tekstin alkuperäisversio. (Tämä on aika pitkä, niin kuin luultavasti lähes kaikki postaukset tulevat olemaan, koska harrastan myös kirjojen kirjoittamista, eikä lyhentäminen kuulu sanavarastooni)

Minä näen cosplayn monen asian summana, enkä vain harrastuksena taikka elämäntapana, johon liittyy hahmoksi pukeutuminen. Myöskään asu ei ole ainoa asia, mikä kuuluu cosplayhin - toki se on tärkeä osa, mutta se ei muodosta yksinään koko cosplayn ideaa ja ydintä. Sitä ei voi kuvata vain yhdellä sanalla, paitsi tietenkin sanalla cosplay, joka pitää silloin sisällään aivan kaiken; harrastuksen, asut, ihmiset, tapahtumat. Mutta tähän tulokseen tulin listatessani seitsemän asiaa, mitä cosplay on, jos asioiden pitäisi alkaa samoilla kirjaimilla kuin mitä sanassa on, eikä niitä saisi olla kuin yksi per sanan kirjain.

Conit - tulee siis suoraan englannin sanasta convention, joukkotapahtuma. Conit ovat siis niitä tapahtumia, jossa pääsee tapaamaan muita cossaajia. Ne ovat myös paras paikka oman asunsa esittelemiseen muille ja tietenkin siellä näkee muiden tuotoksia. Coneissa valokuvaamista ja ilmaisia haleja on luvassa yleensä jokaiselle vähääkään tunnistettavalle hahmolle, toiset nyt ovat luonnostaan niin paljon suositumpia hahmoja, että saattaa olla ihan ruuhkaa valokuvauksen kanssa. Esimerkiksi minä en ole kertaakaan välttynyt ilmaiselta halilta tai valokuvaajalta kolmen vuoden aikana. Coneissa on paljon tekemistä, nähtävää ja kuultavaa, siellä voi hankkia ystäviä tai viettää mukavaa aikaa omalla vanhalla kaveriporukalla. Aika kuluu usein kuin siivillä, mutta kun con on ohi, tuntuu seuraavaan olevan iäisyys. Conit ovat kaikille, eivät vain pukeutuneille. Niiden syvin tarkoitus onkin kerätä kaikki harrastajat ja saman kiinnostuksenkohteen jakavat henkilöt yhteen ja antaa ihmisille hieman auringonpaistetta harmaaseen arkeen.

Omistautuminen - erittäin tärkeää! Asusta kyllä näkee melkein heti, mikä on omistautumisen taso. Niistä näet näkee helposti, onko niihin käytetty paljon aikaa ja vaivaa, mikäli ne ovat itsetehdyn näköiset. En sano, etteikö netistä saisi ostaa ja tilata valmiita asuja, sehän kuuluu joidenkin tapaan ja he osoittavat omistautumistaan jossain muussa osiossa kuin asussaan - mutta henkilökohtaisesti pidän itsetehdyistä asuista. Kun on omistautunut asulle ja hahmolle, kehut on mukavampi ottaa vastaan. Jos asu tuntuu sivuseikalta, omistautuminen kohdistetaan sitten useimmiten hahmoon tai kyseiseen sarjaan/tarinaan. Omistautumista on monenlaista, minä itse annan 120% joka suuntaan, eli hahmolle, tarinalle ja asulle. Omistautumisen tarkoitus on osoittaa rakkauttaan hahmoa, sarjaa, asua ja tai tarinaa kohtaan, sekä se on myös kohteliasta muita faneja kohtaan.

Sosiaalisuus - riippuu aivan henkilöstä, esittämästään hahmosta sekä tilaisuudesta. Myös toisilla cossaajilla on iso merkitys siihen, uskaltautuvatko aremmat cossaajat lähestyä heitä reippaasti ja avoimesti, vai kiertävätkö he kaukaa, koska pelkäävät tulla kysymään lupaa ottaa kuvan asustasi. Mukavien ja jo valmiiksi hyvin sosiaalisten sekä ystävällisten ihmisten tapaaminen rohkaisee ja auttaa luomaan uusia ystävyyssuhteita cosplaypiireissä. Mielestäni coneissa sosiaalisuus on aina aluksi paljon vähäisempää, ihmiset totuttelevat jälleen uudelleen tai ensimmäistä kertaa siihen tunnelmaan, joka coneissa vallitsee. Mutta kun tunnelma jälleen vapautuu, sosiaalistumisen kynnys laskee jo muutaman mukavan ihmisen tapaamisen jälkeen (tai näin minulle ainakin kävi). Omistautuminen auttaa myös sosiaalisuudessa - jos tiedät paljon hahmostasi tai haluat jakaa hauskoja kommelluksia, joita asun kanssa kävi, voit niiden avulla madaltaa kynnystä tulla conissa sosiaaliseksi. Sosiaalisuus on aina viimekädessä kiinni itsestäsi, ja se voi kasvaa muutaman conitapahtuman jälkeen huomattavasti, kun olet tottunut hahmoosi ja coneissa vallitsevaan tunnelmaan.

Persoonallisuus - näkyy niin asussa kuin käytöksessä. Käytöksessä sen ainakin osittain pitäisi näkyä hahmon persoonallisuuden kopiointina, mutta toisaalta persoonallisuuspuoli antaa myös vapaat kädet hahmon muokkaamiseen - kukaan ei ole sanonut, että sinun pitäisi olla prikulleen samanlainen. Itsekin saatan heittäytyä ihan päinvastaiseksi kuin esittämäni hahmo, ja jos alan sattumalta laulaa conissa, en edes yritä kuulostaa Thorinilta vaan laulan omalla heleällä äänelläni. Asussa persoonallisuus näkyy selkeimmin, jos se on itsetehty. Työn jälki, viimeistely, omat lisäykset tai joidenkin osien tietoinen poisjättäminen, materiaalien valinta... Kaikki kertoo omista taidoista ja päätöksistä, jotka tekevät asusta persoonallisen, vaikka se olisi kuinka hyvin kopioitu. Persoonallisuus antaa luvan myös esiintyä itse keksimänä hahmona. Ja toki sekin, että hahmonsa saa (yleensä) valita itse vapaasti, on osa persoonallista puolta. Persoonallisuus luo oman säväyksen hahmoon sekä asuun, jokainen itsetehty asu on silloin uniikki kappale.

Luovuus - se jos mikä on cosplayssa tarpeen, sillä välillä tämä on kunnon ongelmanratkaisua. Luovuudelle on todellakin tilaa aina hahmon valinnasta coneissa käyttäytymiseen. Hahmon valintaan liittyy myös se, että on mahdollisuus aina muuttaa hahmoa esimerkiksi miehestä femiiniseksi versioksi. Valintaa tehtäessä tulee usein pohdittua omaa luovuustasoa, sillä materiaalien kanssa voidaan tarvita suuriakin kompromisseja ja ideoita kuinka kaikki saadaan toimimaan todellisessa elämässä. Toisaalta luovuus halutaan joskus myös pistää koetukselle, esimerkiksi valitsemalla selkeästi omien luovuus- ja kädentaitotasojen yläpuolella oleva asu. Jos on erityisen luova, voi helpottaa itseään mitä omituisimmilla ratkaisuilla - panssari voi olla pahvia ja kiinnitetty mustaan paitaan pelkän langan avulla - ja haastaminen pistää luovuuden kehittymään uusille tasoille. Ilman ohjeita tehty asu on monesti todellinen luovuuden taidonnäyte! Luovuus näkyy myös coneissa mitä erilaisimpina tempauksina ja heittäytymisinä, jotkut jopa suunnittelevat omia pieniä ohjelmia ihan vain viihdyttääkseen muita vaikkeivat he olisi kisaamassa. Luovuus on koko ajan matkassa ja kun haastat luovuutesi, saatat yllättyä onnellisesti lopputuloksesta.

 

Avoin - ilmapiiri, ihmiset, tunnelma... Voit olla mitä vain ja löydät kyllä cosplaypiireistä ihmisen, joka ymmärtää mitä teet. Ei kannata pelästyä, jos joku ei ota ihan hymyillen vastaan, mutta minä olen tavannut enemmän aitoja ja mukavia ihmisiä kuin niitä, jotka katsoisivat minua kieroon tapahtuma-alueella. Tämä johtuu siitä, että cossaajat kyllä tietävät ennen pitkää kokemuksensa avulla, miltä tuntuu olla "erilainen" ja jokainen cossaaja muistaa todennäköisesti sen ensimmäisen päivänsä conissa asu päällä - kaikille se ei ole yhtä miellyttävä tunne, mutta jos siitä vielä uskaltaa jatkaa, cosplay tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia saada virtaa ja iloa elämään. Avoimuuden takia cosplay on melkeinpä terapeuttista niille, joita on joskus kiusattu, varsinkin jos saa uusia mukavia kokemuksia vieraiden ihmisten kanssa. Minua on kiusattu, mutta nykyisin uskallan mennä leuka korkealla eteenpäin kaduilla ja nauraa vain ihmisille, jotka siellä katsovat minua kieroon, koska tämä on osa elämäntapaani eikä siinä pitäisi olla mitään syytä, miksei silti olisi tasaveroinen muiden kanssa. Olen kiitollinen, että joissain paikoissa, kuten muutamissa ravintoloissa, asiakaspalvelu pitää meitä tasaveroisina muiden asiakkaiden kanssa (eräs ravintolamyyjä jopa kehaisi asuani!). Coneissa saat ilmapiirin ja avoimien ihmisten ansiosta olla kuka tai mikä haluat, saat olla myös täysin oma itsesi, koska joukossa on varmasti joku toinenkin, jolle cosplay on apu oman minän tuomiseen esille.

 

Yhteisöllinen - todellakin! Conit ovat suurin syy yhteisöllisyyteen ja ne myös edistävät sitä, koska siellä cossaajat varmimmin löytävät toisensa. On olemassa cosplaysivustoja, joilla jaetaan omia kokemuksia, kuvia ja neuvoja, mutta suomeksi niitä ei taida olla yhtään. Yhteisöllisyys on tärkeää, koska se edistää henkistä hyvinvointia, vuorovaikutustaitoja ja se opettaa erilaisten ihmisten kohtaamista sekä suvaitsevaisuutta. Asut tehdään yleensä yksin, mutta esimerkiksi kaverin tai pienen kaveriporukan kanssa on paljon mukavampi tehdä joitain kohtia asusta ja muilta voi silloin pyytää neuvoja. Mutta enpä ole kuullut, että monikaan tai kukaan harrastaisi cosplayta yksin. Minusta juuri se, että paikalla on paljon ihmisiä tai muutama hyvä kaveri asuihin pukeutuneina, on erittäin tärkeää cosplayssa. Ei kai conejakaan olisi olemassa, jos cosplayta harrastettaisiin yksin kotosalla. Myös coneissa pidettävät miitit eli tapaamiset, ovat yksi esimerkki yhteisöllisyyden tärkeydestä. Niiden ideana on tuoda kokoon mahdollisimman paljon esimerkiksi Hobitin tai Harry Potterin faneja, jotta nämä voivat verkottua ja saada elämänaikaisia ystävyyssuhteita. Mielestäni cosplayssa ei ole tarkoitus loistaa yksilönä, vaan tuoda muille ja siinä samalla itselleen iloa luovuuden tuotteistaan, sekä päästä jakamaan omia kokemuksia uusille ystäville.

Tervehdys!

Hei kaikille cosplayn ystäville, sitä harrastaville ja myös niille, jotka aikovat kenties aloittaa cosplayn. Tämä blogi kertoo siitä, miten koen cosplayn, miten sitä harrastetaan ja missä. Postaan tänne siis kaikkea cosplaysta, ajatuksia, kuvia ja kokemuksia. Postaan kaikista coneista ja tapahtumista, joissa olen ollut, ja aina silloin kun tulen pohtineeksi cosplayta joltain uudelta kannalta. :)

 

Koin tänä vuonna paljon uusia muutoksia cosplay-elämässäni ja siksi aloitin nyt tämän uuden blogin. Minusta tuntui, ettei ainakaan suomen kielellä löydy vielä kovin paljon tietoa cosplaysta ja itsekin pidin kaksi puhetta cosplayta kuluneen vuoden aikana, joten tämä blogi on myös eräänlainen tietopankki henkilökohtaisten kokemusten rinnalla. Harrastan siis jo kolmatta vuotta cosplayta ja tänä vuonna se vei koko sydämeni, enkä aio ihan hetkeen sitä lopettaakaan - päin vastoin, aion lisätä tapahtumiin osallistumista ja parannella asuani :D

 

Tervetuloa maailmaan, jossa cosplay on elämäntapa eikä pelkkä harrastus!

 

Tässä heti pari linkkiä edelliseen blogiini, jotka liittyvät aikaisempiin postauksiini cosplaysta. Nauttikaa! Cosplaysta tuli elämäntapa (Tampere Kuplii 2014), Tracon 8, Haltia, kääpiö ja hobitti (asun tekoa), Crossplay (ihan ensimmäinen teksti minkä olen cosplaysta koskaan kirjoittanut).

Aurinkoisin terveisin, Anniina Tammikilpi