Mutta nyt siihen minun keksimään muistisääntösanaan. Puhuin siitä jo aiemmassa päivityksessä, joka käsitteli Desuconia 2014. Tässä se uudelleen ja selitysten kera! Minun conikävijän muistilistan avainsana on VEKKULI;
Vesi
– riittävä vedenjuonti on tärkeää kaikissa coneissa. Olit sitten asussa tai et,
oli sitten ulkona tai sisällä kuuma tai ei, juomista ei saa unohtaa.
Vedenottopisteitä löytyy oletuksellani kaikista coneista ainakin jostain, mutta
myös oman vesipullon otto on suositeltavaa (esimerkiksi Tampere Kupliilla en
nähnyt yhtään vedenottopistettä, joka olisi mukava lisä). Pidä siis silmät
auki, jotta tiedät, mistä löydät vettä tarvittaessa vaikka janosta kärsivälle
uudelle tuttavuudellesi.
Eväät –
pitkinä päivinä ja sellaisissa tapahtumissa, jotka eivät sijaitse lähellä
keskustan ruokapaikkoja (Desucon on hyvä esimerkki), voi ottaa myös omat eväät
mukaan. Niillä säästät conissa olo aikaasi, kun sinun ei tarvitse lähteä
seikkailemaan ehkäpä vieraassakin kaupungissa ja säästät todennäköisesti myös
rahaa. Kevyetkin eväät voivat riittää kuuden tunnin päivälle, jos olet syönyt
kunnon aamiaisen. Kymmenen tunnin tai pidemmän päivän ajaksi kannattaa ottaa
myös eväät, vaikka kävisit päivällä syömässä. Kukin omalla tavallaan.
Kunnon Kengät – tämä toki riippuu ihan omasta
hahmostakin, mutta jos tuntuu, että asun kengät alkavat sattua jalkoihin ja
aioit silti lähteä metsästämään ruokapaikkaa jostain kaukaa, suosittelen
toisten kenkien mukaanottoa. Ja jos sinulla ei ole asussasi kenkiä, mutta olet
myös menossa keskustaan, jotkut kevyet tai helposti jalkaan sujahtavat kengät
ovat mukava vaihtoehto lasinsirujen kaivelulle jalanpohjista huonolla tuurilla.
Itselläni on aina mukana ollut tähän mennessä vain epämukavat kengät, mutta
aion parantaa tapani kahdeksan rakon ja yhden kynnen kuolion jälkeen ottamalla
seuraavaan coniin crocsit mukaan koko omalle coniporukalleni. Lasinsiruja ei tullut,
mutta olin kyllä ensiavussa, koska kenkäni hiersivät kantapääni auki. Kengät voi vaikka heittää ostoslaukun pohjalle, jonka jättää muuksi aikaa narikkaan ja hakee sitten sieltä, kun lähtee syömään.
Ulkoilu
– conisää on aina ailahtelevaa, kun on kyse Suomesta, oli sitten mikä
vuodenaika tahansa. Sateiden välissä on kuitenkin kannattavaa pyörähtää
haukkaamassa raitista ilmaa ja tuulettaa hieman lämmennyttä asua. Ulkona on
myös mahtavia kuvauspaikkoja, kuten jo sanoin. Jos saisin päättää, missä
minusta otetaan kuvia, olisin aina ulkona. Mutta toisinaan ystävän asu on
kevyempi kuin oma ja silloin pitää ajatella myös toista / tai toisinpäin. Jos
sinulla on lämmin asu, suosittelen käymään vähintään tunnin välein haukkaamassa
edes ovella happea tai ohjelmien välissä. Minulle käy usein niin Traconissa, että
menemme ulos keskimmäisitä ovista ja kävelemme pääoville ulkokautta, jotta saan
haukattua happea tukkimatta ovenläpeä. Sateen tullen kuitenkin monet
hankkiutuvat sisälle, jossa lämpötila voi nousta korkealle yllättävän nopeasti
– hapen haukkaaminen katoksen alla tulee silloin erittäin suureen tarpeeseen
kuten juominenkin.
Luvan
pyytäminen / Lippu – nämä asiat ovat
tasaveroisen tärkeitä, siksi mainitsen molemmat samassa kohdassa. Lippu on
tärkeä ihan siksi, että pääset sisälle. Kyllähän sitä voi olla ulkonakin ja
nähdä hienoja asuja, tutustua ihmisiin ja viettää aikaa, mutta jos haluaa ottaa
osaa myös joihinkin ohjelmiin, lippu on kaveri. Se meinaa aina jostain syystä
jäädä kotiin, siksi se onkin kannattavinta tallettaa heti jonnekin hyvään
paikkaan, josta sen ottaa mukaan vasta iltana ennen conia ja pistää sen
ensimmäisenä laukkuun. Ja jos et hanki lippua etukäteen postitse tai
tulostamalla netistä, kannattaa varautua siihen, että lippua pitää lähteä
hakemaan ajoissa paikanpäältä, mutta toisaalta myös siihen, ettei lippuja
välttämättä ole enää jäljellä ovella. Tarkista siis lipputilanne vaikka
kysymältä conin omilta sivuilta!
Sitten tuo toinen, joka liittyy myös
valokuvaukseen. Ennen kuin otat kuvan, kannattaa kysyä lupa. Luvan
pyytämisessäkin voi olla hienostunut tai über fanityttö (kuten minulle kävi ja
säikäytin kuvattavani pahan kerran), mutta kannattaa toki mieluummin olla
mukava ja rento, kun pyytää kuvaan lupaa. Silloin kuvattava rentoutuu ja
hänellä on mukava olo tehdessään poseuraustaan valmiiksi. Minulle jättää pienen
hymyn kasvoille, kun kuvaaja kiittää vielä kuvaamisen jälkeen. Jos hahmon
tunnistaa, onhan sekin mukava kuulla kuvaajan suusta, kehuista puhumattakaan.
Mutta kehujakaan ei kannata antaa liian vuolassanaisesti, varsinkaan, jos huomaa
että kuvattava muuttuu jotenkin vaivautuneeksi. Minulle kehut ovat kuitenkin
antaneet vain lisää itseluottamusta ja se, että minulta on kysytty lupaa tulla
kuvatuksi, on mukavampaa kuin että löytää kuvansa joltain videolta ilman, että
on tiennyt tulleensa kuvatuksi. Olkaa ihmiset kohteliaita ja pyytäkää lupa,
kiitän.
Iloinen
asenne – Väärällä asenteella con
kuolee alkuunsa! Ole iloinen ja avoin, valmis tarttumaan tähän uuteen ja
ihanaan seikkailuun ;)