Cosplay ja kiusaaminen

Valitettavan monet cossaajat ovat varmaan jossain harrastuksensa vaiheessa saaneet osakseen kiusaamista, joka on kaikella tapaa ensinnäkin väärin heitä kohtaan ja muutenkin todella epäkypsää käytöstä niiltä, jotka ovat tähän kiusaamiseen syyllistyneet. Eniten cossaajia varmaan harmittaa

- haukkuminen
- pitkät murhaavat tuijotukset
- tai naureskelut kadulla vastaan tulevilta ihmisiltä
- sekä jossain myymälöissä/kahviloissa/ruokapaikoissa palvelun kehnompi saanti, koska on pukeutunut.

   Minäpä kerron omista kokemuksistani, jotta voin antaa teille jonkin näköisen kuvan esimerkkitilanteista, sillä minä olen kokenut kaikkia yllä mainittuja kiusaamisen muotoja. Minua on kaiken lisäksi kiusattu esikoulusta asti, eli olen saanut sietää kiusaamista jo yli kaksitoista vuotta. Tunnistan siis erittäin herkästi, jos joku käyttäytyy minua kohtaan tahallisesti ikävästi. Sanon myös heti näin alkuun, että jos rakastat sitä mitä teet – cossaat, larppaat, olet furry tai brony, rakastat animea, mangaa taikka pelejä – älä lakkaa rakastamasta sitä, vaikka joku toinen ei pitäisi siitä yhtä paljon kuin sinä tai sanoisi, että siinä on jotain väärää. Eiköhän kukin tiedä omalta kohdaltaan, mikä on itselleen se oikea intohimon kohde.

Haukkuminen on ikävää ja valitettavan yleistä. Cossipiireissä haukuntaa tulee yleensä siitä, että on pukeutunut esim. vastakkaista sukupuolta olevaksi hahmoksi taikka eläimeksi, koska sitä pidetään edelleen jollain tavalla omituisena ja luonnottomana. Cosplay on kuitenkin yksi parhaista tavoista toteuttaa suurta rakkauttaan hahmoja taikka tarinaa kohtaan ja pukeutuminen kuuluu siihen suurena osana. En ole usein kuullut, että jonkun asua sanotaan rumaksi, eli sellaista haukuntaa on tietääkseni hieman vähemmässä eikä minulle ole sanottu, että asuni on ruma. Kuitenkin sitä, joka kantaa vaivalla tehtyä asua päällään, saatetaan sanoa rumaksi, hulluksi, oudoksi, ällöksi, idiootiksi(kin), homoksi (Tähän ei ole kyllä mitään perustelua, sillä seksuaalisella suuntautumisella ei ole tekemistä muidenkaan harrastusten kohdalla, eikä mikään harrastus tietääkseni vaadi ihmistä muuttamaan suuntautumistaan. Antakaa ihmisten rakastaa, älkääkä sotkeko homoutta harrastuksiin), transuksi (Tällekään ei ole järkevää perustelua niin väittäneiden ihmisten suusta saatu, mutta veikkaan tämän liittyvän siihen että lukuisat naiset pukeutuvat mieshahmoiksi ja miehetkin voivat pukeutua naishahmoksi, mutta se ei silti tarkoita, että he ovat automaattisesti transuja). Ainakin noilla nimillä minua on nimitelty ja olen saanut kuulla myös Conchita Wurst-viittauksia pariin otteeseen, kun pukeuduin Fem!Thorinin asuun, eli kuljin mekko päällä parta naamallani ympäri Lahtea. Conchitaksi huuteleminen ei ole haitannut minua, koska arvostan häntä suuresti, mutta ilmeisesti minua sillä nimellä kutsuneet eivät arvosta yhtä paljon tai sitten se oli omanlainen kohteliaisuus (ainakin toisen näistä tiedän olleen kohteliaisuus).

   En ymmärrä sitä, miksi jotain pitää haukkua? Ovatko ihmiset todella niin vanhollisia, että pelkäävät kaikkea uutta ja hieman omituistakin? Olen kuullut monilta, että cosplayta pidetään jostain ihmeen syystä outona harrastuksena ja se on aiheuttanut stereotypioita, jotka ovat johtaneet haukkumiseen ja oudoksumiseen. ”Miksi niille ei riitä olla oma itsensä?” ”Miksi pitää olla eläin?” ”Eikö tolle olisi riittänyt olla vaan kaunis nainen, eikä vetää tollaisia ryysyjä päälle ja partaa naamaan?” ”Miksi noi tekee tota, kun eihän siinä opi mitään? Onko ne ihan hulluja?”

   Kysymys numero unon vastaus: Cosplay on tapa toteuttaa itseään tai mahtava tapa toteuttaa suurta intohimoaan tarinaan, peliin taikka hahmoon liittyen. Ainakin itse cossaan kolmesta syystä. 1) ollakseni hetken joku toinen ja 2) samaan aikaan itseni sekä 3) toteuttaakseni suurta intohimoani hahmoja sekä tarinaa kohtaan. Uskallan olla paljon avoimempi cossatessani kuin tavallisesti, eli vaikka olen pukeutunut Thoriniksi, olen käytännössä enemmän oma itseni kuin uskaltaisin muutoin olla. Nykymaailma opettaa, ettemme saisi olla oma itsemme niin vapaasti, vaikka on olemassa kaiken maailman sananvapaudet ja vaikka mitä erilaisia oikeuksia, mutta esimerkiksi juuri cosplayta pidetään kamalan omituisena eli emme kaikista vapauksistamme huolimatta saisi siis harrastaa ja sitä kautta olla oma itsemme. Niinkö maailma opettaa? Olkaa oma itsenne, mutta älkää olko liian paljon oma itsenne. Suomeksi: älkää näyttäkö mitä haluaisitte olla.

   Millä tavalla haukutaan: friikki, hullu, outo, ällö, vajaa, ”hanki elämä”

   Kysymys numero tvån vastaus: Eläimellisyys viehättää monia, jotkut pukeutuvat itse keksimikseen fursooniksi (eli furry persooniksi, eläinpersoonikseen) ja jotkut cossaavat pelien/elokuvien yms. eläin/monsteri hahmoja. Tähän on siis kaksi selitystä. 1) Eli tietyn elokuva/peli/tarinan hahmon cossaminen ja tämä kyseinen hahmo on eläin. Syy siihen on suhteellisen yksinkertainen – halu cossata juuri tätä hahmoa. Se ei tee ihmisestä yhtään sen vähemmän ihmistä, jos hän välillä haluaa pukeutua cossiin, joka sattuu olemaan eläin. Tiedän esimerkiksi paljon pokemonien cossaajia, jotka ovat ihan samanlaisia kuin muutkin cossaajat. 2) eli oman fursoonan henkiin herättäminen. Syitä tähän taas on paljon, mutta yksinkertaisimmillaan syy on halu olla omakeksimänsä furryhahmo. En ala eritellä syitä, miksi joku haluaa olla furry, koska jokainen asianomainen tietää varsin hyvin mitä se omalla kohdalla tarkoittaa ja minullekin se merkitsee monia eri asioita. Itse halusin olla Nania, eli minun hybridi* fursoonani, koska Nania on paljon iloisempi ja sosiaalisempi kuin minä, ja voin olla oma sisäinen itseni vain hänen avullaan. Onhan se toki hassua ajatella varmaankin, että joku tarvitsee siihen toisen hahmon että voi olla oma itsensä, mutta ainakin minulle se on yksi suurimmista syistä olla furry. Furry and proud.

   Millä tavalla haukutaan: outo, luonnoton, ällö, eläimiin suuntautunut (seksuaalisessa mielessä), ”Kill it with fire!”, homo, sairas, pimee, vajaa, friikki
   Hybridi* = tarkoittaa furrysanastossa sitä, että oma hahmo käsittää useamman kuin yhden eläinlajin piirteitä. Minun hybridini käsittää suden, naalin, ketun ja huskyn piirteitä, joillain se voi sisältää vaikka kultapandan ja corgin piireitä.

   Kysymys nummero threen vastaus: Minulle henkilökohtaisesti syy pukeutua mieheksi on se, että kaikki lempihahmoni ovat miehiä. Mieheksi pukeutuminen on mukavaa vaihtelua ja repi täysin pois arjesta. Naishahmojahan on myös lukuisia, mutta pidän eniten mieshahmojen asuista, niiden yksityiskohdista ja monet mieshahmojen tarinat on rakennettu hieman paremmin. Myös se, että osa lempinaishahmoistani on niin kauniita, etten halua itse pukeutua heiksi, eivätkä kasvonpiirteeni vastaa yhtä paljon naishahmojen kasvonpiirteitä kuin monen mieshahmon. Syyt voivat olla monenlaisia, kuten kaikissa muissakin kysymyksissä, mutta itse näkisin suurimmaksi syyksi sen, että mieshahmoja tuppaa olemaan paljon naisten lempihahmoina. Välillä yllätyn itsekin, että joku niin hyvännäköinen miestä cossaava henkilö onkin lopulta nainen, mutta sehän tarkoittaa vain, että he ovat onnistuneet kunnolla.

   Millä tavalla haukutaan: transu, homo, luonnoton, sairas

   Last question, number four´s answer: Ei, harrastuksemme ei tee meistä yhtään sen hullumpia kuin ihmisitä, jotka eivät cossaa. Minusta on väärin sanoa, että joku on hullu tai ettei cossaamisesta opi mitään. Cossaamisesta oppii paljon – sosiaalisuutta, yhteistyötä, tilaisuuksien järjestämistä (jos pitää ohjelmaa tai tapaamisia), puvustamista, maskeerausta, avoimuutta, positiivisuutta, avuliaisuutta ja siitä saa paljon itseluottamusta erilaisiin esiintymistilanteisiin ja muutenkin itsetunto kasvaa, kun saa positiivista palautetta ventovierailta conittajilta (conikävijöiltä/-työntekijöiltä). Eli harrastus ei ole missään tapauksessa turha ja jokainen saa siitä itselleen hieman eri asioita, mutta useammin conialueella nuo asiat vaikuttavat cossaajaan positiivisesti. Minulle aina conialueelta poistuminen on ollut riskaabelia, koska useimmiten silloin minua on haukuttu, ei koskaan conissa.

   Millä tavalla haukutaan: idiootti, typerys, hullu, ”Lopeta toi kun ei siitä oo mitään hyötyäkään”, ”Hanki töitä/elämä”, pimee, friikki

    Haukkuminen on typerää, koska monetkaan jotka haukkuvat eivät osaa perustella syitään haukkumiseen. Useat erilaiset stereotypiat ovat aiheuttaneet harmia cossaajille ja toivon, että ihmiset tajuaisivat joskus, että cossaaminen on harrastus ja joillekin (luen itseni mukaan heihin) elämäntapa. Jos sinua haukutaan cosplayn takia, mieti ensin, kuinka paljon haukkujasi mahdollisesti ylipäätänsä tietää mitään cosplaysta. Monikaan ei näet tiedä tuon taivaallista tästä harrastuksesta ja jos on kokeillut sitä, niin epäilen suuretsi, ettei hän silloin olisi haukkumassa sinua. Älä siis ota liian pahasti siipeen jonkun pahoista sanoista.

Seuraavana listassa on pitkät murhaavat katseet. Nämä ovat epäilemättä haukkumista yleisempiä, koska tämän tehdäkseen sen tekijän ei tarvitse vaivautua puhe-etäisyydelle. Missä kaikkialla tätä voikaan tapahtua? Oikeastaan missä tahansa paikassa, mihin tahansa vuoden- ja vuorokauden aikaan.

   Murhaavaksi katseeksi lasken vähänkin pidempään kuin vilkaisuun kuluvan ajan mittaisen tuijottamisen, suoranaisen tuijottamisen, nenän nyrpistämisen tuijottaessa, useammat vilkaisut, mulkaisut ja halveksivat katseet nenän vartta pitkin. Jokainen saa itse arvioida oman tuijotussietokykynsä mukaan, minkä laskee häiritseväksi ja murhaavaksi tuijottamiseksi, mutta nuo ovat kaikki ne, millaiset muodot minä näen haittaavan itseäni.

   Itse olen saanut eniten juuri näitä pitkiä tuijotuksia tai useita vilkaisuja osakseni, koska kuljemme aina pari kertaa conin aikana conialueen ulkopuolella muun väen joukossa sekä busseilla/junilla coneihin ja sieltä pois. Ensimmäisenä kahtena vuotena niistä ei ollut mitään haittaa, koska minulla ei ollut piilareita taikka laseja, enkä tiennyt missä vaiheessa minua vastaan kävelleet alkoivat tuijottaa. Meille nelisilmille kaupungilla kulkemisessa voikin olla helpompaa olla ilman piilareitakin silmälasittomassa cossissa, jos ei halua nähdä muiden ilmeitä ja tai tuijotusta kaduilla. Nyt kolmantena vuotena, jolloin aloin käyttää tehollisia piilareita olen ottanut asenteeksi sen, ettei minua haittaa jos minua tai ryhmääni tuijotetaan pitkään. Otan lähinnä vitsillä sen, jos joku tuijottaa minua kauan ja meinaa kävellä pyörää päin ja odotankin edelleen sitä hetkeä, että joku törmää a) tolppaan b) avautuvaan oveen c) roskikseen d) talon kulmaan e) toiseen tuijottavaan ihmiseen, kun tuijottaa minua. Siinä vaiheessa tuntisin, että cosplay on voittaja. En siis itse häiriinny huomionkeskipisteenä olosta ja välillä alan ihan tietoisesti tehdä katseita kääntäviä hullutteluja, kuten tanssia kun seison liikennevaloissa tai rullaportaissa matkalla ylöspäin. Tiedän kuitenkin, että monia, varsinkin aloittelevia cossaajia, tuijottaminen saattaa häiritä. Se että näyttää massavirran mustista takeista poikkeavalta räikeässä sateenkaarimekossa ei anna lupaa tuijottaa toista pahasti. Olen huomannut Tampereella koulua käydessäni kuinka suuresti ihmiset sulautuvat toistensa joukkoon mustissa talvitakeissaan ja miten yksi keltaiseen asuun pukeutunut saa kaikki tuijottamaan. Töykeää, sanon minä.

   Vain kerran minua oikeasti haittasi tuijottaminen kaupungilla, kun olimme Lahdessa (7.6.14), minä Fem!Thorinina ja ystäväni Fem!Doctor Who kymppinä ja eräs nainen oli tulossa meidän ohitsemme. Istuimme kaksin penkillä hieman kauempana conialueesta, odottelimme kyytiä ja juttelimme. Huomasin naisen aloittaneen tuijottamisensa kaukaa ja kun hän huomasi minun tuijottavan takaisin, hän käänsi pian katseensa pois. Sitten hän jatkoi kuin olisi luullut minun jo kääntyneen takaisin ystäväni puoleen. Nainen käveli ohitsemme katsellen muualle ja pienen matkan päässä meidät ohitettuaan, hän kääntyi ainakin kerran vielä ihmetellen tuijottamaan meitä, kävellen poispäin. Jos hän ei olisi vielä meidät ohitettuaankin kääntynyt katsomaan meitä, en olisi pitänyt hänen tekoaan tökerönä, mutta kun hän teki niin kuin teki, niin pidän häntä esimerkillisen tökerönä ja vanhollisena keski-ikäisenä naisena.

   Toinen saman tyyppinen tapaus minulle kävi Tracon kasin jälkeen Raxissa, kun olimme menneet sinne syömään. Siellä oli pari lapsiperhettä isineen, äiteineen ja lapsineen, minä olin Naniana paikalla (minulla oli häntä ja tassut, sekä vahvat meikit, silinteri ja sateenkaarilippu heilui silinterin nauhasta). Kun menin yhden tällaisen lapsiperheen pöydän ohi hakeakseni itselleni ruokaa, heidän isänsä tuijotti minua erittäin murhaavasti ja muu perhe madalsi ääntään. Aivan kuin se mies olisi halunnut suojella lapsiaan minulta. Enhän minä tullut heidän pöytänsä ohitseen syödäkseni hänen lapsiaan, muuttaakseni heitä homojen asioita ajaviksi taikka muuttaakseni heitä furryiksi – minä kävelin heidän ohitseni hakeakseni ruokaa bufeesta. Oli jotenkin käsittämätöntä, kuinka pahasti hän katsoi minua ja miksi muunkin perheen piti yhtäkkiä muuttua niin salaperäisen hiljaiseksi, kun kävelin heidän ohitseen. Miksi ihmisten pitää ollakaan niin ennakkoluuloisia ja törkeitä toisiaan kohtaan? Tämä sama toistui vielä kolmella muullakin kerralla, kun hain ruokaa bufeesta. Kun olimme heittämässä välineitä ja lautasia pois, toisesta lapsiperheestä tuijoteltiin ihmeissään. Vanhemmat yrittivät saada lapset keskittymään ruokaan, eivätkä minun suureen siniseen häntääni. Olin tuosta koko tilanteesta hyvin tuohtunut, kun pääsimme pois. Ja vielä jälkeenpäinkin minua ärsyttää heidän käytöksensä, kuinka he yrittivät tuijottamalla viestiä jotain sen suuntaista kuin ”häivy outo/luonnoton” tai ”sun pitäisi kuolla, kun olet tuollainen epäihminen.” Okei, ehkä heidän päässään ei liikkunut aivan noin raisuja ajatuksia, mutta siltä minusta tuntui ja uskon muidenkin kokeneen edes kerran samoin. Ystäväni jotka olen opettanut cosplayhin ovat myös kokeneet tuon, mutta ovat päässeet yli, koska nuo ihmiset jotka ovat meitä vihaisesti tuijottaneet eivät todennäköisesti ole tienneet cosplaysta. Se onkin valitti selitys, mutta onkin monessa tilanteessa totta. Cosplayn ennakkoluuloja ei ole tarpeeksi usein ja tarpeeksi suurelle kohderyhmälle tuotu esille, jolloin monet eivät todella tiedä siitä.

 

Naureskelut kaduilla. Voi olla myös bussissa/junassa tai vaikka oppitunneilla ja työpaikalla, mutta haluan ottaa mieluummin esille tämän kadulla tapahtuvan. Siinä missä kuka tahansa voi tuijottaa murhaavasti, voi myös nauraa pilkallisesti vaivautumatta suoranaisesti sanomaan pahaa sanaa kenestäkään. Minulle on pariin otteeseen naurettu oikein osoitellen, toinen kerta Naniana ja toinen kerta Fem!Thorinina. On inhottavaa kuulla jonkun nauravan tai tirskuvan kun menee ohitse. Varsinkin naisilta olen saanut tirskuntaa myös Thorinin asussa, jos olen mennyt julkisella paikalla naisten vessaan. Tökeröimmin minulle naurettiin kun olin Nania (tämä naureskelu tapahtui ennen tuota Raxin tuijotusepisodia). Olimme tulossa rullaportaissa ylös kahden ystäväni kanssa ja kaksi kolmekymppistä aikuista tuli niitä vastaan alas. He olivat ilmeisesti pari tai todella hyviä ystäviä. Kun he näkivät minut, ensin nainen alkoi osoitella ja kuiskutella miehelle, sitten he alkoivat nauraa pilkallisesti. Rullaportaiden päässä oli poikajoukko, jotka hekin nauroivat osoitellen, kun kävelin heidän ohitseen. Ilman osoittelua ja tuijotusta olisin voinut kuvitella vain, että he olivat kertoneet toisilleen hyvän vitsin. Nyt kuitenkin otin kaikki iskut takkiini. Fem!Thorinina minulle naureskelivat satamassa niin vanhat miehet (mitä vanhempi mies, sitä makeampi nauru), nuoret naiset vessassa (oikein viitaten siihen ”näitsä sen? Olikohan se tullut väärään vessaan?”-oletukseen) ja sitten perheiden isät. Myös pari nuorta miestä, joista toinen vislasi ja huusi ”Conchita Wurst!”, sen jälkeen he nauroivat keskenään pitkään. Kukaan näistä Fem!Thorinin tapauksista ei kuitenkaan osoitellut minua, mutta tiesin heidän tuijotuksensa takia heidän osoittaneen sanat minulle – mutta ilman osoittelua se ei tuntunut niin pahalta. En ymmärrä tätäkään, että mitä niin naurettavaa voi toisessa nähdä (ellei hän pelleile ja minä olin tekemässä ihan tavallisia asioita, kuten kävelemässä ystävieni kanssa), että se saa sinut nauramaan ivallisesti?

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on huonomman palvelun saanti, koska olet pukeutunut. Sanon, että tämä voi johtua muutamasta erilaisesta asiasta. Ensinnäkin, asiakaspalvelijalla voi olla a) ennakkoluuloja b) hän ei jostain syystä pidä juuri cosplaysta c) ei ole koskaan aiemmin törmännyt siihen d) huono päivä e) osaamattomuutta toimia erilaisten ihmisten kanssa tasavertaisesti f) kaikkea erilaista kohtaan syrjivä asenne jo valmiiksi. Jos sinua kohdellaan huonosti asioidessasi kaupassa, pikaruokapaikassa tai vaikka bussissa, se osoittaa ainakin, ettei tämä asiakaspalvelun ammattilainen ole todellisuudessa ammattilainen. Jokaisen asiakkaanhan pitäisi olla tasavertaisia, kun kerran eletään suhteellisen tasa-arvoisessa mallimaassa. Olen jopa kuullut, että joku oli käännytetty pois ruokapaikasta tai ei ollut päästetty bussiin illalla, koska oli pukeutunut ”hassusti.” Erilaisen pukeutumistyylin ei saisi vaikuttaa ihmisten kohtelemiseen eriarvoisina asiakkaina.

   Itselläni on kokemusta kahdelta ensimmäiseltä vuodelta huonommasta palvelusta ruokapaikassa. Kun tilasin jotain, myyjä katsoi minua pahasti koko ostostapahtuman ajan, mutta kun ystäväni ilman asua tilasivat minun jälkeeni, heitä ei tuijotettu enää niin pahasti. Minua ei ole onneksi vielä koskaan jätetty bussista asussani. Kolmantena vuotenani minua tuijotettiin pariin otteeseen hieman suurempana kysymysmerkkinä, kun tilasin miehekkäästä asustuksestani huolimatta naisen äänellä tai neuvoin samaan junaan tulevia siitä, miltä raiteelta juna lähtee ihan yllättäen parran alta. Lähinnä muut asiakkaat kohtelivat minua enää epäkohteliaasti, samassa ruokapaikassa osattiin tänä vuonna jo hymyillä kaikille asiakkaille. Taisi olla kuitenkin eri myyjä paikalla tai he ovat saaneet puhuttelun. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää millaisen myyjän saa itselleen, kun menee tilaamaan yhtä bufeeta taikka hampparia partasuuna naisena tai mekko päällä miehenä. Puhuvaa eläintä unohtamatta!

Cossaajat saavat siis kaikenlaisia ennakkoluuloja niskaansa ja niistä seuraa usein ne huonoimmat muistot. Pitää kuitenkin aina muistaa se, että jos jostain toisissaan pitää ja on nähnyt sen eteen paljon vaivaa, niin tuijotusten ja haukkumisen ei saisi antaa vaikuttaa siihen. Miten voi muka sanoa olevansa 100% cosplayeri, jos ei kestä pieniä vastoinkäymisiä, kuten että sinua katsotaan bussissa pitkään? Aina löytyy maailmasta sellainen ihminen, jonka mielestä se mitä teet on väärin, mutta jos se ei loukkaa sinua tai muita se mitä teet, sen ei pitäisi olla väärin kenenkään mielestä. Omasta mielestäni cosplay on yksi maailman hienoimmista ja eniten ihmistä positiivisesti kehittävistä ja monipuolisimmista harrastuksista, jonka tiedän.

 

Älkää lannistuko, vaan kestäkää. Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä. Ja jos jalkoihin ei satu, niin henkinen tuska ajaa saman asian. Se vain pitää jaksaa pystyissä päin

   ~ Haters gonna hate anyway. Sinun ei silti tarvitse olla yksi näistä vihaajista.