Miitit - vain tapa tutustua uusiin ihmisiin(?)

Päätin muotoilla otsikon juuri noin syistä, jotka tulette huomaamaan tekstin edetessä. Ensinnäkin halusin tehdä tämän, koska olin eilen Helsingissä ensimmäistä kertaa miitissä, joka ei ollut conin yhteydessä. On todella harvinaista, että lähden sellaisiin, koska en yleensä lähde edes ystävien kanssa juhlimaan kaupungille, ja nyt matkasin kaksi tuntia toiseen kaupunkiin tapaamisen takia. Kerta se oli ensimmäinenkin ja mieluusti menisin toistekin!

    Aloitetaanpas siitä, että ei, miitti ei ollut ensimmäinen miitti jossa olen ollut. Lyhyt sivistys tähän; Miitti (eng. ”meeting”) eli tapaaminen on tilaisuus, jossa esimerkiksi samasta sarjasta kiinnostuneet henkilöt kokoontuvat yhteen conin yhteydessä tai vapaa-ajalla. Joukossa on usein pieniä vanhempia kaveriporukoita, mutta miitit ovat ennen kaikkea hyvä tilaisuus löytää uusia ystäviä. Tämä oli nyt kuudes miitti, jossa olen ollut ja ensimmäinen miitti, jossa koskaan olen ollut, oli itse järjestämäni Hobitti-miitti 2013 Traconissa. Kyllä, järjestin miitin ennen kuin olin itse edes ollut sellaisessa, koska uskoin ymmärtäväni miitin pääpointin ilman sellaisessa käymistäkin – tutustua uusiin ihmisiin, jotka pitävät ainakin yhdestä samasta asiasta. Koska miitit kestävät tunnista jopa viikonlopun mittaisiin tapaamisiin (voi niitä toki olla pidempiä tai lyhyempiäkin), siinä ehtii toisinaan väkisinkin vaihtaa jokusen sanan jonkun kanssa. Se on siis eri asia kuin, että törmäät johonkin toiseen, joka pitää samasta sarjasta ja haluaa ottaa sinusta nopeasti kuvan ja sen jälkeen sanoo ehkä pitävänsä sarjasta, mutta ette jää puhumaan sen pidemmäksi aikaa. Miitti on varta vasten fanien välistä tapaamista varten järjestetty, valokuvauksen yhteydessä vaihtuvat sanat ovat usein vain osa spontaania kahden tai muutaman fanin kohtaamista.

  Eiköhän siinä ollut riittävästi sivistystä. Olen nyt siis ollut kahdesti Hobitti-teemaisessa ja One Piece-teemaisessa, kerran Once Upon a Time-teemaisessa (OUAT) ja Turri-teemaisessa miitissä. Ja kaikkien neljän fandomin miittien kokemukset ovat vaihdelleet todella paljon. Tai no, Hobitin ja One Piecen ei niin paljon, mutta riittävästi nyt ainakin. Aloitetaan loogisesti huonoimmasta.

OUAT-miitti, 2015, TraconX

En tiedä, oliko syy pukeutumisessani, vai siinä, että en ollut ehtinyt katsoa kolmea tuotantokautta pidempään henkilökohtaisista syistä, joihin lukiokin lukeutuu. Olin tosiaan täysissä Thorin Oakenshield cosseissani kuninkaan panssareissa, enkä minkään OUAT-sarjan hahmon cossissa. Saatoinhan antaa itsestäni pelottavan kuvan, koska olin kookas asussani. Tai sitten OUAT:in Suomen fandom vain ei ole sellaista, että se ottaisi kovin avosylin vastaan niitä, joista näkee TÄYDELLISESTI päältäpäin, että joku toinen fandom on hieman lähempänä sydäntä. Tai sitten syy oli siinä, että en pystynyt liikkumaan kovin helposti ja en esimerkiksi päässyt ollenkaan mukaan yhteen ryhmäleikkiin, jossa arvailtiin, kuka sarjan hahmoista on. Lappu otsassa, nimi siinä, kyselet muilta – se leikki. Ja kun koetin pöydän yli pyytää, josko joku ystävällisesti olisi kirjoittanut minulle hahmon nimen, kukaan ei näyttänyt huomioivan minua. Tai sitten, tai sitten...

   Oli miten oli, miitti jätti huonoimman vaikutelman niistä kaikista, joissa olin ollut ennen miittiä ja se on edelleen huonoin miittikokemukseni. En syytä miitin järjestäjiä, sillä muilla vaikutti olevan kivaa ja toivon, että monet löysivätkin tuosta miitistä uusia kavereita, sillä suurin osa paikalle tulleista tuli ilman kaveria. Olisin itsekin halunnut löytää jonkun, joka tietää sarjasta ja jonka kanssa voisi joskus tulevaisuudessa tehdä pari tai jopa ryhmäcosseja sarjan pohjalta, ja siksi olin sinne mennytkin asustani huolimatta, mutta en päässyt puhumaan kuin miitin järjestäjille. Jos joku teistä järjestäjistä sattuu lukemaan tätä... Kiitos kuitenkin miitistä! Jokainen kokemus on tärkeä.

Turri-miitti, 2015, Tampere Kuplii

Hyvin ekstemporee miittiin lähteminen, emmekä oikeastaan edes olleet pitkään siellä kaverini kanssa, koska se oli jo lopuillaan, kun viimein pääsimme sinne. Luokittelen tämän huonoksi miitiksi sen takia, koska turri-fandomissa vaikuttaa olevan kirjoittamattomana sääntönä, että kavereita saa tällaisissa miiteissä pääasiassa vain jos on fursuitti. Minulla ei sellaista ole, joten karvas maku jäi eikä ketään todellista kaverisuhdetta koskaan muodostettu kenenkään kanssa. No, tiedänpähän välttää kyseisiä miittejä siihen saakka, kunnes joskus ehkä hommaan fursuitin, mutta ennen sitä ne työntävät vain minut pois. Eihän sellaisessa tapaamisessa ole ollenkaan mukavaa, jossa et voi tutustua toisiin, koska näytät erilaiselta. Se on syrjintää.

Hobitti-miitti, 2014, Tracon9

Eli se miitti, jonka järjestäjänä myös itse toimin. Luokittelen tämän yhdeksi huonoimmista miittikokemuksistani, vaikka löysinkin kyseisestä miitistä aivan mahtavia ystäviä, joidenka kanssa tapaamme aina silloin tällöin ja toisten kanssa puhumme paljon. Syy on yksinkertainen; olin niin kiinni cosplayvideon kuvauksissa, että en päässyt todenteolla itse vetämään miittiä. Onnekseni minulla oli mukana ystäväni, jotka hoitivat homman kunnialla loppuun ja sain myöhemmin kuulla, että miittiteltassakin oli ollut hyvä tunnelma poissaolostani huolimatta. Sitä on kehuttu jopa niin paljon, että eräs Traconin järjestäjistä kysyi viime vuoden Traconissa, miksei tänä vuonna ollut jälleen Hobitti/LOTR-miittiä. Eli ei se nyt niin huonosti sentään mennyt.

Tästä eteenpäin en osaa oikein perustella järjestystä kuin kronologisuudella. Miitit eivät olleet missään mielessä toisiaan huonompia, vaikka paikat, koot ja ennestään tuttujen seuran määrä vaihtelikin. Kiitos kaikille järjestäjille suuresti näistä kolmesta seuraavasta miitistä!

Hobitti-miitti, 2015, Yukicon 2.0

Miitti oli ehkä pieni, paikka oli ehkä pieni, mutta meillä oli silti miitissä aivan super hauskaa! Ja niin pieni miittiporukka kuin pienimmillään viisi henkilöä, oli erittäin mukava oikeasti, koska siinä oli niin helppo keskustella, eikä tullut ulkopuolisuuden tunnetta missään vaiheessa. Kaiken kukkuraksi tässä miitissä tapasin Hobitin, jota on aina yhtä mukava tavata coneissa, koska hän on niin pirteä ja hänen seurassaan tuntuu aina kotoisalta. Tästä miitistä lisää täällä

One Piece-miitti, 2016, Yukicon 3.0 (lauantai)

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!! Tämä miitti. Juuri tämä. Tästä miitistä minun pitänyt jo vaikka kuinka kauan kirjoittaa päivitys, mutta minulla ei ole ollut aikaa, enkä ehdi nytkään sitä jakamaan täysin. Kyseiseen miittiin päädyin hyvin epätodennäköisten tapahtumien seurauksesta ja tämä miitti oli oikea hengenpelastaja minulle. Kyseistä conia edeltänyt päivä oli ollut elämäni kamalin tähän mennessä, enkä todellakaan ollut osannut odottaa, että voisin seuraavana päivänä olla niin täynnä iloa. Olin ollut tietoinen vain siitä, että Tolkienverse-miitti olisi sunnuntaina, mutta en oikeastaan halunnut mennä sinne, koska tiesin erään lievähkösti sanottuna vastenmielisen ihmisen tulevan sinne. En siis tiennyt, että tulisin viettämään melkein puolet päivästä One Piece fanien seurassa. Kävi kuitenkin niin, että minua tultiin pyytämään miittiin ja suostuin lähtemään, koska olisin vain ollut ystävieni tanssiharjoitusten tiellä. Miitissä oli mukavasti porukkaa ja tunnelma oli hyvä, siellä oli cossaajia kiitettävän paljon sekä miitin alussa myös tavallisia conikävijöitä ilman cosseja tai eri sarjan cossi. Miitin järjestäjät olivat ottaneet minut yksinään miittiin tulleen mukaan hyvin ja halusin oikeastaan jäädä miittiin, jos vaikka saisin mahdollisuuden tutustua edes miitin pitäjiin paremmin.

   Kävi kuitenkin niin, että päädyin juttelemaan yllättävän monille parin hassun kommelluksen seurauksena. Ensimmäinen kommellus tapahtui, kun olin ottamassa Crocodilesta kuvaa toisen miittissä olleen cossaajan kanssa, Zoro-cossaajan. Hän ja Crocodile pistivät merkille puhelimeni, joka ei oikein näyttänyt puhelimelta eikä lopulta osoittautunut heidän arvailujensa mukaan kameraksi, vaan puhelimeksi (seeeeelvä). Toinen kommellus tapahtui, kun kolmesta miitin Zorosta haluttiin ottaa kuva, ja satuin photobombaamaan heidän takanaan. Pomppasin siitä toisen cossaajan seuraksi sivuun ja kommentoin sivuun pakenemistani toiselle miitissä olijalle sillä, ettei ”minun ylpeyteni kestä sitä, jos satun jäämään Zoron varjoon.” Myöhemmin tästä henkilöstä, jolle kommenttini heitin puolihuolimattomana pallona, tuli yksi niistä, joidenka kanssa juttelin miitissä eniten. Hänkin nähkääs oli miitissä yksin ja poti samaa ”en-voi-puhua-kenellekään-ellei-joku-ensin-sano-minulle-jotain”-tautia, kuten minäkin.

   Miitti oli aivan mahtava sen takia, että siitä jäi niin ihanan positiivinen tunne ja jokusia kavereitakin löytyi jo tällä kerralla, muutama sellainenkin, joille juttelen aktiivisesti (tai ainakin pyrin olemaan mah.aktiivinen, mutta kun lukio...) Osaan en ole saanut yhteyttä miitin jälkeen, vaikka he olivatkin todella mukavia ihmisiä ja heidän kanssaan oli mukava viettää miitissä aikaa (Timeskip-Zoro, Law ja Baby 5 nyt ainakin mainittakoon), koska en ole löytänyt heitä myöhemmin sosiaalisesta mediasta tai ollut sellaisessa conissa, jossa olisin voinut törmätä heihin kyseisen miitin jälkeen. Toivon totisesti, että tapaan heidät vielä jossain One Piece miitissä tulevaisuudessa. Kiitos järjestäjille erittäin paljon ja kaikille, jotka tekivät miitistä sellaisen kuin se oli – eli rennon, positiivisen ja helposti lähestyttävän. Pääsi yksinäinenkin mukaan.

One Piece-miitti, 26.06.2016, Suomenlinna

Voi elämä ja silleen. Tämä miitti oli niin erilainen kuin kaikki muut edellä mainitut ja samaan aikaan niin ihanalla tavalla samanlainen kuin edellä mainittu saman sarjan miitti. Tällä miitillä olisi ollut monta mahdollisuutta, minkä avulla se olisi voinut työntää minut lopullisesti pois miiteistä tai ainakin jättää conien ulkopuolisen ajan miitit kokonaan. Mutta ei. Tämä miitti sai minut kaipaamaan coniin, kaipaamaan miitissä tavattujen kaverien ja uusien tuttavuuksien seuraa, cossamisesta syntyvää tunnetta, mutta ennen kaikkea se sai tuntemaan itsevarmuutta ja iloitsemaan siitä, että on osa fandomia, joka tuntuu hyväksyvältä. Voiko miitti antaa enempää? Vastaus on, että voi. Se sai minut pohtimaan sitä, mitä miitit todella ovat, mutta ensin hieman eilisestä (kirjoitushetkellä) miitistä.

   Todellakin, tiesimme jo hyvissä ajoin, jotain kolme kuukautta ennen miittiä, että sellainen olisi ja että se pidettäisiin Suomenlinnassa. Alun perin meitä piti olla lähdössä Tampereen suunnalta neljä, mutta kaksi joutui jäämään pois ja niin lähdimme kaksin Zoron kanssa matkaan. Viimeistelin vielä Sanjin Skypiea-paitaa niin hyvin kuin kykenin junassa matkalla Helsinkiin ja sain kuin sainkin sen edes siedettävään kuntoon siinä kahden tunnin matkan aikana.

    

    Emme ole Zoron kanssa olleet Helsingissä kovin montaa kertaa omin päin, emmekä tienneet edes missä suunnassa kokoontumispaikka oli. Emme olisi millään löytäneet Suomenlinnaan emmekä varsinkaan Suomenlinnassa sitä paikkaa, jossa päivää vietimme miittiporukalla. Minulla ei ollut mahdollisuutta viestittää miitin pitäjille, koska kännykkäni ei suostunut avaamaan viestisovellusta, mutta onneksemme Sanji-aniki ja Nami-aneki löysivät meidät. Aika lailla tämän jälkeen vietimme aikaa ulkosalla ja pelkäsimme, että keli pysyy koko päivän yhtä paahtavana. Bongailimme muita miittiin tulijoita, kävimme pari kertaa ihan kierroksella sisällä asemalla etsimässä lisää väkeä, mutta olimme suunnilleen kaikki paikalla kun kello löi yksitoista. Silloin lähdimme kohti Suomenlinnaa, jonne menimme lautalla. Kävelin jalkani haavoille ennen kuin pääsimme viimein levittäytymään kalliolle kahden viltin päälle parikymmenhenkisellä joukollamme. Alussa näytti siltä, että ihmiset olisivat tiukasti kiinni aikaisemmissa ystävissään, kun kaikki haukkasivat hieman evästä, mutta tunnelma alkoi vähitellen muuttua avoimemmaksi kakun syöntiin päästyämme.

Sanji-anikin photogeenisyys on huima (tilannekuva kun ollaan juuri saavuttu paikalle)

Sanji-anikin ja Nami-anekin nettiä valtaava kakku nyt täälläkin - se oli hyvää *-*

Zoro strikes back

Ainoa puoli, jossa ei tuule liikaa

Päätettiin harrastaa hieman erilaisia treenejä

Eräs eksyi taas

   Ihmiset kävivät pienissä porukoissa photoshoottaamassa tai vain jaloittelemassa leiripaikkamme lähistöllä ja kuulemma mekin onnistuimme Zoron ja Sanji-anikin kanssa tuhoamaan melkein tunnin kuvaamisreissullamme. Hupsis. Palattuamme tunnelma oli erittäin mukava, vitsejä heitettiin jatkuvasti, koska enemmistö koostui cossaajista ja cossaajille on helppo vitsailla kuin hahmolle itselleen konsanaan. Otimme ryhmäkuvia vielä hieman ennen kuin alkoi sataa ja sadetta pääsimme suojaan läheiseen rakennukseen. Sisällä porukka kuitenkin jakaantui hetkellisesti kolmeen ryhmään, kaikki olivat puhelimilla. Pelkäsin silloin, että tunnelma olisi menetetty ja suuhun jäisi karvas jälkimaku, mutta käytännössä Sabon ansiosta tunnelma pelastui, kun hän lähti kiertämään toissa pöydissä ja puhumaan kaikille. Sabo pelasti kyllä päivän vielä sillä, että huomautti panostuksestani, vaikka asu olikin vielä ihan kesken – mutta eiväthän kaikki, niin kuin hän sanoi, edes panosta niinkään paljoa.

   Tuli kuitenkin hetki, jolloin on aika lähteä kotiin ja se oli noin seitsemän tuntia sen jälkeen, kun olimme Helsinkiin saapuneet. Paras miitti jossa olen ollut, ihan senkin takia, että kun olimme vielä ulkona, ryhmän yllä leijui avoin ja rento tunnelma. Ja olihan se erilaista kuin conissa, kun ei ollut muita jotka olivat pukeutuneet niin, vaan sai olla ihan omalla porukalla ja leiripaikkamme sattui juuri sellaiseen paikkaan, ettei ympärillä (siis lähellä ympärillä) koskaan oikeastaan pyörinyt häiritsevästi porukkaa. Ensi vuonna uudestaan, jos mahdollista J

Nyt kun siitä muistelemisesta on päästy, pääsemme oikeasti asiaan. Kuten yltä voi huomata, miiteissä tapaa uusia ihmisiä, joihin tutustuu jo osittain miitin aikana, mutta etenkin myöhemmin vapaa-ajalla, jos toinen jää kunnolla kiinnostamaan. Mutta kysymys kuului – ovatko miitit ainoastaan tapa tutustua uusiin ihmisiin vai voisiko siinä sittenkin olla jotain muuta? Vastaus on kyllä ja ei. Miitien ollessa ensisijaisesti ajanviettoa saman henkisten ihmisten kanssa, voi se jossain vaiheessa muuttua vain ympäri maata tulevien ystävien tapaamiseksi, jotka kaikki sattuvat pitämään hieman samoista asioista. Sitä voi silloin kutsua miitiksi ihan niin kuin silloinkin, kun paikalla on kolmekymmentä yksin tapaamiseen tullutta henkilöä, jotka eivät tunne ketään miitistä etukäteen. Jos miittiä järjestetään vain siinä tarkoituksessa, että on mahdollista viettää isommalla kaveriporukalla aikaa conissa (tai sen ulkopuolella, mutta ennen kaikkea conissa, jossa on muutakin ohjelmaa tarjolla samaan aikaan), silloin väite muuttuu epätodeksi. Et tapaa uusia ihmisiä. Tapaat ystäviäsi ja olette halunneet järjestää yhteistä aikaa niin huolella, että pistettä pystyyn miitin. Miitit ovat siis saman henkisten ihmisten tapaamista, tunsit sitten joukosta kaikki jo entuudestaan tai pari tai et ketään, mutta se ei ole ainoastaan uusien ihmisten tapaamista.

    Juttu onkin näin; miitit ovat hyvä tapa tavata ja tutustua uusiin ihmisiin, sekä tietenkin aivan erilaista ajanviettoa conien sisällä kuin vaikkapa paneelissa tai luennolla. Elämme jatkuvasti digitaalisemmaksi muuttuvassa maailmassa, minäkin keskustelen tätä tekstiä kirjoittaessani välillä kavereiden kanssa sosiaalisen median palveluissa. Suurimman osan olen heistä tavannut myös livenä, vain pieni kourallinen asuu ulkomailla, enkä ole koskaan päässyt tapaamaan heitä. Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä, että voin tavata toisen ennen kuin esimerkiksi ”hyväksyn kaveriksi”, jossain sosiaalisen median palvelussa. Syynä on se, että minulla on vilkas mielikuvitus ja voin saada toisesta hyvin vääränlaisen kuvan lukemalla vain pelkkää tekstiä. Kun on mahdollisuus olla toisen kanssa samassa tilassa vaikka vain puolen tunnin ajan, pystyy muodostamaan paljon paremmin kuvan ja mielipiteen toisesta kuin puolen tunnin mittaisesta ensimmäisestä nettikeskustelusta. Ja jos kerran tulet toimeen toisen kanssa ainakin sen puoli tuntia niin sanotusti oikeassa elämässä, luultavasti tulet toimeen sen jälkeen netissäkin tai sitten kaverisuhdetta ei vain ollut suunniteltu teidän välille. Eivät kaikki tule toimeen kaikkien kanssa netissä ja eivät myöskään miiteissä, koska olemme kaikki erilaisia, ihan sama kuinka monta fandomia yhdistää meitä. Se on vain hyväksyttävä. Et siis välttämättä löydä uusia ystäviä jokaisesta miitistä tai edes ensimmäisistä, mutta sen ei saisi antaa lannistaa. Välillä kasvot vaihtuvat miiteissä tiuhaan – varisinkin kun mennään eri fandomien miiteistä toiseen – jolloin on suurempi mahdollisuus löytää uusia ystäviä, tai sitten ne eivät vaihdu niin paljon – varsinkin kun pysytään saman fandomin sisällä – mutta ainakin saatat nähdä jonkun, jonka tapasit aiemmassa miitissä ja olisit halunnut jatkaa keskustelua, mutta et löytänyt häntä uudelleen mistään muualta. Ja jos minulta kysytään, etsin nykyään mieluummin samasta fandomista ystäviä miittien avulla juuri sen takia, että näen henkilön ensin mahdollisesti niin omana itsenään kuin hän voi cossaamastaan hahmostaan irti päästää. Ennemmin se kuin että elän valheessa niin pitkään, kunnes sovimme tapaavamme jossain conissa, koska olemme tulleet netissä hyvin toimeen. Voi olla, ettemme edes tunnista toisiamme.

   Mainitsin jo, että miitit ovat hyvää vaihtoehtoista ajanvietettä coneissa ja toisinaan myös vapaa-ajalla. Ajanvietteen roolissa, se menettää ”päätarkoituksensa” tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, mutta on ihan yhtä mielenkiintoinen vaihtoehto kuin myyntipöytäsalin tungoksessa kahden tunnin tappaminen. Ellei jopa mielenkiintoisempi. Nähkääs, miitit koostuvat paljolti siitä, mitä pitäjät ovat ajatelleet haluavansa siellä tehdä porukalla ja sen jälkeen enenevässä määrin siitä, mitä miittiin tulleet ihmiset haluavat tehdä porukalla. Joskus miiteissä voi olla vaikka tanssimista tai yhteislaulua, tietovisoja ja piknik-ruokailua, photoshoottaamista tai isomman cosplayvideoprojektin kuvaamista, tunti tolkulla hölinää cossien yksityiskohtien hankaluudesta tai syvällisiä keskusteluja siitä, kuinka kyseinen fandom on helpottanut masennuksen keskellä... Mitä tahansa oikeastaan. Siksi jokainen miitti onkin niin erilainen, jopa silloin, kun järjestäjät ovat samat. Pelkästään paikka, jossa miitti järjestetään tai vuodenaika, voivat muokata siitä ihan erilaisen. Samalla kun tapat aikaa esimerkiksi ennen toista ohjelmaa, jonne halusit välttämättä päästä, voit myös tavata uusia kavereita. Miitit siis tarjoavat vaihtelevaa ja joskus todella rikastuttavalla tavalla erilaista ohjelmaa conien sisälle olevien vapaa-aikojen riemuksi sekä mahdollisuuden saada uusia kavereita. Varsinkin Yukicon 3.0:ssa miitti osoittautui erittäin mukavaksi ajanvietteeksi, sillä olin lähinnä muiden tiellä siinä porukassa, jossa olisin muutoin viettänyt yli kaksi tuntia aikaa ennen kuin yksikään minua kiinnostanut ohjelma olisi alkanut. Miitissä en tuntenut oloani erilaiseksi kuin muut (ystävilläni siis oli eri sarjan cossit, siksi en sopinut muutoinkaan heidän joukkoon) vaan saatoin olla muiden saman fandomin cossaajien kanssa, tutustua, jutella ja tietenkin kuluttaa aikaa tuntien oloni tervetulleeksi. Miiteissä aika suorastaan lentää ohjelman vaihtuvuusnopeuden ansiosta, toisin kuin silloin, kun istuu saman ajan kuunnellen luentoa cosplay-meikeistä. Molemmat ihan yhtä kiinnostavia varmaan, mutta aivot menettävät ajantajun nopeammin, kun asiat muuttuvat ympärillä jatkuvasti. Pelkkä istuma-asento ei paljon aikaa vie tai muutosta tuo luennolla, mutta kun miitissä ihmiset tulevat ja menevät pienten keskusteluporukoiden välillä, se on jo riittävän suurta muutosta.

   Viimeinen oivallus tapahtui hieman sen jälkeen, kun keskustelin Nami-anekin kanssa Suomenlinnassa pidetyn miitin jälkeen siitä, millainen tunnelma miitissä oli ollut. Tajusin, että miitit ovat myös fanituksen tapa. Kun pääsee oikeasti kunnolla keskustelemaan isommalla tai pienemmällä porukalla jostain, mikä on lähellä sydäntä – ja myönnetään, olen suuri fandom-ihminen – se myös vahvistaa omaa fanikokemusta. Miitissä voit elävästi ymmärtää, ettet olekaan ainoa, vaan voit löytää monia monia ystäviä, jotka ymmärtävät syysi rakastaa jotain niin palavasti ja mahdollisesti rakastavat sitä yhtä suuresti. Pääset esittelemään asuasi tai keräilykokoelmaasi ihmisille, jotka varmasti ymmärtävät, mistä se on ja miltä asun pitäisi näyttää. Itse otin hieman stressiä alle sen takia, että kyseessä on tosiaan joukko ihmisiä, jotka tuntevat hahmon ja mahdollisesti asun yksityiskohdatkin, jota esität. Miitissä sain kuitenkin puolivalmiilla ja hieman piloille menneellä asulla huomata, ettei minun olisi tarvinnut stressata moisesta. Olinhan yrittänyt tuoda eloon yhden asun piirretystä sarjasta ilman kunnollisia mallikuvia asun yksityiskohdista (käytössä oli vain yhdestä kahteen kuvaa, tavallisesti 5-20 kuvaa per hahmo kun teen asua, toki asun vaikeudesta riippuen). Tietenkin joskus miitissä voi olla joku erittäin tarkka fani, joka haluaa kaikkien muidenkin olevan täydellisiä tai jättävän cosplayn sikseen erinäisistä syistä. Kuulinpa sellaistakin, että eräs oli ainakin kokenut, ettei hänen yritystään tehdä asua ei ollut arvostettu, sillä hahmolla on tietty rintojen kuppikoko, mutta joku joka haluaa kovasti tehdä hahmon omistaa erilaisen kuppikoon itse. Ahem. Olen biologialtani nainen, joka haluaa cossata vain mieshahmoja. Jos joku sanoisi, että minulla on liian suuri rintamus tehdä mieshahmo ja että minun pitäisi jättää kyseinen hahmo vain riittävän komeille miehille cossattavaksi, se sattuisi aika paljon. Miiteissä fandom on toki valokeilassa, mutta kaikkien pitäisi saada fanittaa juuri sillä tavalla kuin haluaa. Jos joku pitää miittiä tapana tuoda omaa fanitustaan esille ja siinä sivussa tavata muita sarjan faneja, hyvä niin. Jos joku pitää miittiä tapana tuoda omaa fanitustaan esille ja siinä sivussa huomautella muille sarjan faneille (cossaajille eritoten) heidän puutteistaan hahmoon nähden, ei hyvä. Jättäkää ne mölyt omaan mahaanne, jos menette joskus miittiin ja tunnette pakottavaa tunnetta huomauttaa silmien värin olevan väärä tai paidan sävyn olevan aavistuksen liian sininen. Annetaan fanien olla faneja muiden fanien keskellä viettämässä aikaa ja tutustumassa, joohan?

Miitit ovat siis hyvä tapa tutustua uusiin ystäviin saman fandomin sisällä ja tavata vanhoja, sekä tietenkin viettää aikaa ja elää fanin elämää. Jos sinusta tuntuu, että haluaisit oppia tuntemaan lisää saman fandomin jakavia ihmisiä alueellasi tai ylipäätään Suomessa ja käyt esimerkiksi coneissa, miitit ovat oiva tilaisuus.

    Älä pelkää mennä miittiin, jos olet sellainen, joka ei usein keskustele helposti tuntemattomien kanssa, pelkäät, ettet saakaan uusia ystäviä tai pelkäät, ettet jaksa olla koko miitin ajan, koska tylsistyt helposti. Et voi tietää ennen kuin edes menet miittiin, että löydätkö uusia ystäviä tai viihdytkö edes siellä. Jos et todellakaan jaksa olla miitin arvioitua aikaa, voit mitä luultavammin hyvin vapaasti lähteä sieltä – ja voit mitä luultavammin myös tulla paikalle miitin alkamisen jälkeen. Myöhästymispelkoa ei kannata kasvattaa, koska ihmiset tulevat ja menevät miiteissä miten haluavat. Jos olet ujompaa sorttia oleva ihminen, joka ei aloita keskusteluja tuntemattomien kanssa kasvotusten kovin helposti, mutta satut yllättäen aloittamaan keskustelun jostain fadomiin liittyvästä, sinua pidempään askarruttaneesta asiasta, voit yllättyä millaisen itsetunnon kohotuksen miitit voivat tarjota. Ei toki ole häpeä vain seurata miitissä muiden tekemisiä, jos ei halua yrittää väkisin saada keskustelua aikaiseksi – onhan sekin tapa viettää aikaa muiden fanien seurassa.

   Älä myöskään häpeile tapaasi fanittaa tai jos sinusta ei edes tunnu, että olet riittävästi fani voidaksesi mennä miittiin. Ehei! Jokainen fanittaa ihan itselleen sopivalla tavalla ja miitistä voit löytää toisen, jolta löytyy kotoa ”vain” kaksi julistetta ja yksi kirpparilta hommattu cossiin sopiva paita, tai sellaisen jolla on kahdeksan limited edition keräilyfiguria, kasapäin mangaa, blu-ray versiot animesta josta ei edes ole blu-ray versioita ja roppa kaupalla cosseja pitkin kämppää. Jokainen, joka pitää jostain sarjasta, on jo fani. ”Fanituotteet” ovat vain keräilyesineitä, ne eivät määritä sitä kuinka fani olet. Kun et anna näiden kahden lannistaa sinua

   Erilaisilla fanisivuilla ympäri sosiaalista mediaa voi löytyä tiedotteita tulevista miiteistä ja suurissa coneissa miiteille on varattu ihan omia tiloja ja aikoja, ja voit löytää useimpien conien ohjelmakartasta conissa pidettävät miitit. Ja ainahan on se mahdollisuus, että lähdet itse järjestämään miittiä! Mikäs sen parempi mahdollisuus kuin mahdollisuus löytää uusia ystäviä ja samalla saada kokemusta ohjelman järjestäjänä toimimisesta. Ei sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuudessa CV:henkin pitäisi oikein kirjoittaa.

   Hyppää fanintossuihisi, etsi fandomisi miitti ja lähde seikkailuun!

Älä pelkää - seikkaile