Omalla hahmolla conissa - kokemuksia ja vinkkejä

Alku (kohdat 1-4) postattu alunperin 31.8.16, uudelleen postattu 9.10.16

Joskus suunnitelmat siitä, missä asussa aikoo conissa pyöriä, ovat kiinni toisista ihmisistä. Kyse voi olla vaikka ryhmäcossista tai paricossista, jolloin asu on vielä suuremmin riippuvainen muista ihmisistä. Ja kun heidän suunnitelmansa sitten muuttuvatkin, muuttuvat todennäköisesti myös omat suunnitelmat. Näin kävi minulle omana cosplayjuhlavuonnani, mutta antaa olla. Elämä olisi tylsää, jos se olisi tasaisen harmaata. Olen myös jo järkeillyt, miksi on helpottavaa, ettei ”tarvitse” olla siinä asussa, jossa aioin olla lauantaina ainakin osan päivästä eli Thorinina. Tämä kerta oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun asun pois jättämiseen vaikutti myös toinen henkilö.

1)Paniikki

Ystäväni, Zoro, ilmoitti siis eräänä iltana, että hän ei aiokaan laittaa Azogin cossia päälleen Traconiin ja että meidän pitäisi keksiä kaiken lisäksi Choman kanssa toinen kyyti tapahtumasta kotiin, jos aikoisimme olla pidempään siellä kuin hän. Jo tieto siitä, että pitäisi hankkia toinen kyyti, myttäsi aika nopeasti Thorinina pyörimissuunnitelman. Jos toinen kyyti olisikin bussi, millä ihmeellä kuljettaisimme kaksin (tai todennäköisimmin minä yksin) isot panssarit, jotka täyttävät koko ison perheauton peräosan ja vielä hieman takapenkkejäkin? Niitä ei voisi sulloa matkalaukkuun, koska panssareita ei voi taitella kuin vaatteita. Ne pysyvät tasan siinä asennossa kuin mihin ne alun perinkin on muovattu. Se ei tullut aikeisiimmekaan, että olisimme pakanneet panssarit lauantaina illalla Zoron autoon, koska niiden pakkaaminen ei ole nopeinta, mikäli haluamme pitää ne ehjinä. Lauantaina ohjelmaa on kuitenkin meillä/minulla ainakin niin myöhään, että olen kämpillä vasta yhdentoista jälkeen, mahdollisesti peseytynyt ja syönyt vasta kahdentoista jälkeen ja jos sitten vielä pitäisi käyttää tunti pakkaamiseen, panssareiden osien raahaamiseen kerrosten välillä... Juu ei. Se käy, jos meillä on aikaa sunnuntaina iltapäivällä, ei lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Conin aikana on ihan jees nukkuakin.

   Ensin minulle iski tuolloin lievä paniikki siitä, että mitäs minä nyt sitten päälleni laitan? Että mitäs minä keksin? Ja millä cossilla kehtaisin olla paikalla vaikka minulla ei olisi ketään paria cossaamassa samasta sarjasta? Sellaisia hahmoja ei oikeasti ole kuin Thorin tällä hetkellä ja tiesin, etten millään ajallisesti enkä rahallisesti ehtisi tehdä mitään isoa uutta cossia. Paniikin aikana koetin keksiä tapoja, joilla voisin sittenkin olla Thorinina lauantaina, sillä olin päättänyt, etten olisi Sanjina koko viikonloppua. Syy tällaiseen valintaan oli se, että halusin perinteen mukaan mieluummin olla jostain länsimaalaisesta sarjasta kuin japanilaisesta. Paniikin aikana päädyin kuitenkin siihen, että mikä tahansa cossi kelpaa, kunhan se on edes jostain oikeasta sarjasta ja osat olisi helppo muokata sopimaan asuun vaikka kirpparivaatteista. Kävin läpi 50+ hahmoa ja muutamia muitakin, jotka eivät edes vielä olleet cosplaylistallani tai en ollut aikonutkaan laittaa niitä sinne, mutta nekin mitkä löysin ja totesin helpoiksi sekä kehdattaviksi asuiksi pitää, olivat tähän tilanteeseen nähden liian hankalia. Varsinkin sellaiset, joissa oli oudon väriset hiukset tai housut. Paniikki kasvoi, koska minusta alkoi tuntua, etten oikeasti löytäisi mitään, missä kehtaisin liikkua Traconissa.

   Sitten muistin mitä ystäväni, jolle olin juuri päivä pari ennen tätä lahjoittanut viikonloppulipun, aikoi pukea päälleen. Hän ei ole cossaaja, mutta hän pitää maid-tyylisistä asuista. Kuukkeloin internetin ihmemaailmasta huvikseni kuvia butlereista, ja sitten se oli aikalailla päätetty. Me tekisimme OC-hahmot.

   Vinkki: Jos sinulla on aikaisempia asuja, mieti ensin, haluaisitko uudelleen käyttää jotain aikaisempaa asua. Se on myös ympäristön kannalta parempi, kuin tehdä asu, jota todellakin käytät vain kerran niin kuin kuuluu sanottavan. Jos aiempia cosseja ei ole tai ne eivät sovi (sään tai koon puolesta), mieti hahmoja, joidenka asun voit valmistaa kotoa tai tutuilta löytyvistä vaatteista ja materiaaleista (varsinkin jos con on vain kolmen viikon tai alle sisällä). Se voi todellakin olla itse keksitty hahmo.

2)Uuden ideointi

OC on lyhenne sanoille ”original character” eli ”originaali hahmo.” Olisin taas niissä kengissä, jossa olisin jotain muuta kuin tunnettu hahmo tai tunnetun hahmon omakeksimä versioni (modern-Thorin ja flower-prince-Sanji esimerkkejä omakeksimästä versiosta). Aiemmin minulla ei ole ollut sinänsä omissa hahmoissa mitään paineita, koska olen tiennyt olevani yksin vastuussa hahmon toteuttamisesta enkä ole siis tehnyt parina/ryhmänä OC-hahmoja. Nyt minun piti myös varmistaa ystävältäni, että hänelle sopi kaikki suunnitelmat ja ideat, jotka koskivat hahmoani.

   Ideointi lähti oikeastaan heti käyntiin, kun olin onnistunut päättämään, että hahmo on butler-OC eli mies tarjoilija. Minulle tuli vain paljon uusia, yhä oudompia ja hullumpia ideoita hahmon suhteen pelkästään tunnin aikana päätöksen tehtyäni ja lähetin jatkuvasti viestejä ystävälleni Ziralle. Ne olivat luokkaa, ”hei, entäs jos se olisikin sittenkin transhahmo?” ”sopiskoha sille sellanen töykee käytös, mut silleen, että se on oikeesti ujo joidenki toisten hahmojen seurassa?” ”mitäs jos se ois ihastunut siihen sun hahmoon?” ”entä jos nää olis töissä sellasessa kahvilassa, jossa voi tilata jonkun kuoleman, mut siellä käy myös iha tavallisiakin asiakkaita?” ”jne. jne.” Ideoita tulvi suorastaan ja hahmo kokonaisuudessaan alkoi hahmottua minulle, kun ensimmäisen kerran kokeilin vain jotain meikkiä ja päätin laittaa ruskean peruukin sijaan mustan peruukin. Lähes 120 selfien (ilmeiden ja kehonkielen harjoitukset) ja Ziran kanssa kyseisillä OC-hahmoilla roolipelaamisen jälkeen, olen viimein varma, että hahmo on ideoitu suurilta osin. Uusia ideoita tulee varmasti, mutta ainakin minulla on hyvä kuva siitä, millainen hahmo on kyseessä kuin olisin katsonut jonkin elokuva ja valinnut sieltä itselleni sopivimman hahmon.

   Vinkki: Oman hahmon voi rakentaa muistuttamaan jotain toista hahmoa luonteeltaan ja vaikka kahta muun sarjan hahmoa ulkonäöltään. Hae ideoita tutkimalla esimerkiksi mitä yhteistä lempihahmoillasi on. Leiki ideoilla niin paljon kuin haluat.

3)Toteutus

Tällä kertaa toteutukseen osallistui pitkälti uusien meikkaustekniikoiden opettelemista, sillä vaatteet löytyivät omasta takaa ja peruukkikin oli jo valmiina. Minun ei tarvinnut muokata mitään osaa vaatteistani, ainoastaan katsoa, että ne tekevät minusta riittävän miehekkään näköisen. Myönnettäköön heti, että meikkeihin meni nyt omaisuus, mutta se kirpaisee vain ostohetkellä, koska ne kestävät minulla pitkään. En meikkaa ollenkaan cosplayn ulkopuolella, joten ne todellakin kestävät pitkään, ellei noita coneja ala tulla joka viikonloppu.

   Aloitin toteutuksen siis katsomalla, mitä omasta kaapista löytyisi ja kokeilin asua päälleni. Kun olin tyytyväinen asuun, aloin suunnitella muita ulkonäköpiirteitä, kuten millaiset hiukset hahmolle sopisivat. Yleensä käytän omissa hahmoissani samaa ruskeaa peruukkia, mutta minulla oli myös viimevuoden Desuconin jäljiltä kaksi lyhyttä mustaa peruukkia. Päätin kokeilla sitä, jota olin itse Desuconissa pitänyt, mutta se ei pelkältään näyttänyt kovin hyvältä. Se sai kasvoni näyttämään aivan kamalan venytetyiltä. Muistin omistavani valkoisen silinterin, jota päätin kokeilla peruukin kanssa, koska asusta oli muutenkin jo tulossa musta-valkoinen – ja se viimeisteli asun. Kun vielä sain päätettyä meikin, parran ja lävistysten suhteen, hahmo alkoi olla valmis. Tein lävistykset samaan aikaan kuin tein toiseen cossiin tupakkaproppeja massasta. Testasin niitä kultaisena, mutta päädyimme pysymään musta-valko-linjassa värien suhteen, joten maalasin ne myöhemmin mustaksi. Kokeilin meikkejä ja asua kokonaisuutena muutaman kerran, jotta sain kuvan siitä, kuinka kauan tulisin tarvitsemaan aamulla aikaa sen tekemiseen. Ja tietenkin, jotta näkisin, sopisiko asu minulle ollenkaan vai tekisinkö itsestäni cossaajien keskellä vain naurunaiheen. Halusin kuitenkin, että tuntisin enemmän itseluottamusta kuin häpeää kulkiessani sitten Traconissa. Kokonaisuutena olen nyt ihan tyytyväinen siihen.

Ensimmäinen kokeilu - jotain on
vialla tässä kokonaisuudessa...

Toinen kokeilu - ei ollut kunnon meikkejä,
 joten kasvot näyttää
lähinnä likaiselta ja lävistykset ovat
 vasta mustat pisteet kasvoissa

Viimeinen kokeilu ennen conia
 - nyt alkaa olla hyvä!

   Hahmoon tuli lisänä vielä yksityiskohta, jonka epäilen aiheuttavan hämmennystä One Piecestä edes hieman tietävien Traconkävijöiden kohdalla. Päädyin näet tekemään OC-hahmostani hieman itseni kaltaisen ja annoin hänelle animen aktiivisen seuraajan leiman. Tuo leima on Trafalgar Lawin käsitatuointi vasemmassa kädessä hieman itse muokattuna. Tatuointi on maalattu, mutta se kelpaa mitä mainioimmin. Minua vain jännittää nähdä, sekoittaako kukaan, että olisin tehnyt butler-Lawin. Yhtäläisyyksiä näet on – molemmilla mustat hieman pörröiset hiukset, leukaparta, valkoinen hattu, kajaalirajaus silmissä... Kun siihen vielä lisätään fakta, että minulla on oikeasti myös hänen originaalissa designissaan tavattavat tatuoinnit ainakin toisessa kädessä, ei olisi ihme, jos joku sekoittaisi. Tatuointi tuntui vain sopivan hahmolleni.

Vinkki: Helpoin ja halvin tapa luoda OC-hahmo, on etsiä omien vaatteiden joukosta asukokonaisuus, joka sopisi yhtä hyvin myös jollekin hahmolle kuin sinullekin. Sitten vain taikomaan meikkien (Huom! Aina ei tarvita edes meikkejä) ja käytöksen avulla itsestään aivan erilainen henkilö – ja OC-hahmo on helpoimmillaan valmis! 

4) Kokemus conista omassa hahmossa (ennen Tracon XI:tä)

Mainitsin jo, että minulla on aiempaa kokemusta OC-hahmoista, mutta aiemmin ne on päätetty aikaisemmin eivätkä ne ole tulleet ”korvaamaan” jotain toista asua. Ensimmäistä vuotta lukuun ottamatta, minulla on ollut joka vuosi myös OC-hahmo ja nyt kun listasin itselleni ne ylös, ihmettelen, mistä ajatus ”en voi olla Traconin kaltaisessa conissa omalla hahmollani” oikein tuli, sillä juuri Traconissa olen ollut jo kahtena vuotena OC:lla matkassa ja kerran omalla versiolla Thorinista. Olin kai unohtanut sen tai muuten liian huolissani siitä, että pilaan perinteen. Tällä hetkellä vaikuttaa, että perinne onkin ennemminkin olla toinen päivä OC ja toinen cossissa. Oletan kuitenkin, että OC-hahmoille jää tulevaisuudessa vähemmän tilaa, ellei sitten tarvitse keksiä nopeasti jotain ”korvaamaan” toista asua, sillä cossattavien hahmojen lista pursuaa yli reunojen. Eli kokemusta on, vaikka olin hetkellisesti unohtanut, että kuinka paljon sitä onkaan!

   Yleisesti ottaen sanosin, että Suomessa OC-hahmoilu on harvinaisempaa kuin esimerkiksi muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa cosplay-maailmassa. Toki cosplayn harrastajiakin on suhteessa vähemmän, joten ei ole ihme, että suurin osa on selkeästi jonkin tunnetun hahmon cossaajia – ja loput conikävijät ovat sitten vain conikävijöitä siviileissään tai vähän enemmän conihenkeen sopivissa vaatteissa. Siinä ei ole kuitenkaan mitään väärää olla omalla hahmolla conissa, ihan yhtä oikein se on kuin olla Mikki Hiirenä. Itselle on kuitenkin tullut sellainen mielikuva, että ulkomailla OC:t ovat hyväksytympiä kuin Suomessa. Tai ehkä "hyväksytympi" on huono sana, koska ei kukaan sitä missään ole kieltänyt. Ne eivät vain ole suosittuja kuvaamisen kohteita, joka voi joillekin olla helpotus, toisille harmi, jos on työstänyt OC:taan pitkään ja huolella. Ulkoimaalaisissa cosplayvideoissakin näkee jokusia OC-hahmoja ja isoilla cosplaysivustoillakin toisinaan on kuvia jonkun omasta hahmosta cosplayasujen keskellä. Ehkä on parempi vain puhua sen harvinaisuudesta Suomessa suhteessa siihen, mitä pelkät videotkin antavat kuvan toisten maiden tilanteesta. Ehkä se on siellä ihan yhtä harvinaista, mutta olen vain saanut sellaisen kuvan.

   Kuitenkin... Kokemukseni ovat vain siis suomalaisista coneista muutaman kuluneen vuoden coneista - ja kaikki hahmot ovat olleet aika erilaisia suhteessa toisiinsa samoin kuin tulee tämä uusinkin olemaan suhteessa näihin kolmeen aikaisempaan. Mutta niitä kaikkia yhdistää se, että olen saanut olla kaikessa rauhassa joka kerta, kun olen ollut noissa asuissa. Joskus se on hieman haitannut, varsinkin kun on jo tottunut olemaan kameran edessä, mutta toisaalta se on myös aivan valtava ylellisyys. En vaihtaisi sitä, että joskus olen vain omassa asussa enkä cossaa mitään tunnettua tai edes oikeaa hahmoa, vaikka olisi kuinka tuntematon hahmo tahansa.

Varjometsästäjä-OC (Tracon 8)

Ainoa todiste, jonka löysin

*Tiedän, että tästä hahmosta on jossain kuva, mutta en löydä sitä edes vanhimmilta mustitikuiltani*

Ensimmäinen kertani OC-hahmona conissa oli jo kauan ennen kuin edes sain tietää, mitä ”OC” tarkoittaa. Se tapahtui toisena cosplayvuotenani. Vaikka terminologia oli yhä hieman hukassa, ymmärsin kuitenkin hyvin, etten ollut nyt cossaamassa ketään tiettyä hahmoa, ainakaan lauantaina. Side note: Varjonmetsästäjät ovat osa Varjojen kaupunki-fantasiasarjaa, josta oli juuri hiljan silloin tullut myös elokuva.

   Tracon 8 oli myös coni, jossa ystäväni Bilbo oli aikeissa kokeilla cossaamista ja minä Thorin Oakenshieldinä cossaamista ensimmäisen kerran. Bilbo ei ollut koskaan aiemmin käynyt conissa ja tiesin, että Tracon on aika iso tapahtuma, joten ajattelin totuttaa hänet coniin antamalla hänen olla lauantaina oma itsensä ja päättää sitten, mikäli hän haluaisi cossata sunnuntaina vai ei. Olimme juuri nähneet Varjojen kaupungit: Luukaupunki- elokuvan ja meillä oli kamala hinku itsekin päästä elämään varjonmetsästäjän elämää - nuoria kun olimme - ja niinpä päätimme tekevämme itsellemme jonkinlaiset varjonmetsästäjä-henkiset asut.  Etsiskelimme netin syövereistä elokuvassa näkemiemme riimujen merkityksiä ja aamulla sitten meikkasimme käsiimme sekä kaulaamme sarjasta tuttuja riimuja. Asut noin muutoin kasattiin conia edeltäneenä iltana kaapista löytyvistä vaatteista sekä olin ostanut vielä illalla elokuvan jälkeen paidan, jota sitten revin ja paikkailin, kuin se olisi ollut minulla joskus mukana taistelussa. Aika lailla kaappicossi siis. En kehitellyt mitään tarinaa hahmolle, jossa aioin olla. Olin oikeammin vain oma itseni, mutta niin kuin olisin varjonmetsästäjä. Se riitti meille vallan hyvin.

   Arvatenkaan meistä ei tultu ottamaan kuvia lauantaina. Se oli oikeastaan minulle aivan samanlaista kuin edeltävänä vuotena, vaikka silloin olinkin cossannut cossannut Legolasta. Omalla hahmolla sai siis olla rauhassa, Bilbo pääsi valokuvaamaan muita cossaajia ja tutustumaan siihen hullunmyllyyn, mitä conit toisinaan ovat. Saimme kierrellä ilman keskeytyksiä. Osittain harmitti, kun kukaan ei tullut moikkaamaan ja sanomaan, että oli itsekin vaikka juuri nähnyt leffan ja mitä oli pitänyt siitä, mutta en toisaalta edes tiennyt, oliko sellainen coneissa yleistä. Ensimmäisenä vuotena olin kuitenkin ollut niin vähän aikaa ja silloinkin niin tuntematon, että minulla ei ollut käsitystä, millaista conissa voi todella olla, kun cossaa tosissaan. Sunnuntai sitten muuttikin näkemykseni, koska sain mukavaa palautetta cossistani ja minulta pyydettiin haleja ja poseeraamaan kuvissa. Se oli niin hienoa jotenkin. Olin silti iloinen siitä, että Bilbo oli saanut tutustua rauhallisemmin isoon tapahtumaan, eikä hänellä ollut ensimmäisenä päivänään samanlaista tunnetta todennäköisesti kuin minulla, sillä hän ei ollut cossissa, jossa joku toinenkin olisi voinut olla. Itse olin ensimmäisenä päivänäni katsonut kateellisena vierestä, kun niin paljon hienompi Legolas-cossaaja oli kävellyt ohitse valokuvattavaksi, eikä minun kohdallani osunut edes ketään, joka olisi muistanut hahmon nimen...

Nania (Tracon 9, Kuplii 2015)

Nania Traconissa

Traconissa Nanian kohdalla tiesin, että valokuvia ei tule, paitsi kun pyydän kavereita ottamaan niitä omaksi huvikseni. Olin tietoinen siitä, että puoli-furryhahmoista ei otettaisi kuvia. Fursuittaajista joskus, mutta useimmin kuvaajakin oli tällöin furry ja heitä ei ole liikaa coniessa ainakaan vielä. Tracon 9:n aikaan, Nania toimi sunnuntain levähdysasuna, koska olin ollut koko lauantain Thorinina, kuvaamassa cosplay videota, vetämässä ensimmäistä miittiä ja valvonut niin myöhään katsoessamme elokuvia illalla ennen kuin olimme edes yrittäneet rauhoittua, oli ollut niin tuskaa. Oli mukava olla rennossa asussa ja kulkea vapaasti conissa, ilman että joku pysäyttää valokuvaan tai halattavaksi - en oikeasti tiedä, mistä ihmeestä kaikki tuntuvat saaneen ajatuksen siitä, että Thorin on hirveänkin halattava tyyppi, koska halaajia siinä asussa riittää melkein enemmän kuin kuvaajia! OC toimi siis tässä tapauksessa levähdyksenä rankan cossipäivän jälkeen, koska conia oli vielä jäljellä eikä lippua raaskinut tuhlata jättämällä toista päivää menemättä. Saatan jatkossakin tulla tekemään näin, että minulla on joku OC aina hihassa, jotta voin sitten levähtää joku conipäivä ihan täydellisesti vailla pelkoa/ainakin vaara pienenee valokuvatuksi tulemisesta.  Tai voihan sitä vetää sen rennomman asun vaikka saman päivän illaksikin, jos siltä tuntuu! Tein meinaan näin Traconissa, että minulla oli mukana myös Nanian asu jo lauantaina ja vaihdoinkin kyseisen asun illaksi, kun olin ollut noin 10 tuntia Thorinina.

Nania Kupliilla

   Kupliin aikoihin Nania oli tietoinen valinta, koska yritin ystäväni Choman kanssa viimein päästä tutustumaan suomalaisiin furryihin. Silloin se ei ollut "lepoasu." Tiesimme näet, että Kupliilla ainakin oli aina jokin miitti, missä furryt tapasivat. Ja koska meillä ei juuri ollut suunnitelmissa Kupliin aikana kuin cosplaykisan katselu jossain välissä, niin miksei sitten mennä miittiin luppoaikana? Tajusin, että olisin ihan yhtä hyvin voinut tehdä asullani Lokin kaappicossin, mutta tavoite oli kuitenkin olla Naniana, OC:nani. Tällä kertaa minut huomattiin pariin kertaan tässä asussa, mutta Kuplii onkin pieni con ja mahdollisuus törmätä toisiin furryihin on suurempi. Niinpä sain pari halia muilta furryiltä ja poseerasin ystäväni Katien kanssa muutamissa kuvissa, mutta periaatteessa nytkin sain olla hyvinkin rauhassa. Miitissä jokunen huomasi ja hyväksyi porukkaan, mutta periaatteessa kaikki pyörivät – kuten olin olettanutkin – enemmän niiden kanssa, joilla oli koko fursuitti, eli asu omasta anthro-eläinhahmostaan. Molemmilla kerroilla tiesin, että saisin olla suhteellisen rauhassa, mutta Kupliilla se haittasi hieman, koska olisin halunnut tutustua noihin henkilöihin siellä ja luulin osoittavani sillä riittävästi ”yrittäväni kuulua porukkaan”, mutta eivätpä sieltä saadut tuttavuuden pitkälle kantaneet omalla osallani. No, sainpahan olla mukavassa asussa taas rauhassa.

Alexandra (Desucon 2015)

Alexandra/Alex

Tämä asu oli sellainen, johon käytin jopa hieman aikaa ja ajatusta, kun tein sitä. Alexandra/Alex oli ensimmäinen OC-hahmo, jonka loin tietoisesti myös joksikin hahmoksi, jolla on oma taustansa ja syynsä esiintyä juuri sellaisena kuin tämä esiintyy. Olin nähnyt cosplayvideoilla ja –sivuilla kuvia steampunk asuista ja ajattelin, että ehkä sellaisella joku saattaisi kiinnostua ottamaan myös omasta hahmostani kuvan – siis yksikin riittäisi minulle. Olin kahtena päivänä tässä asussa Desussa, koska sehän kestää kolme päivää. Välissä olin ollut erään mangasarjan hahmona, mutta silloinkaan ei ollut sattunut valokuvaajia omalle kohdalle. Silloin oikeastaan päädyin siihen, että koska en useimmiten löydä itselleni juuri kiinnostavaa ohjelmaa kolmeksi päiväksi Desuconista, enkä ole edes kiireinen valokuvattavana, että jätän koko kyseisessä conissa käymisen sikseen. Ainakin, kunnes minulla olisi riittävästi anime-tietoutta ja cosseja anime-sarjoista, koska ne ovat kyseisen conin suosituin cosplayaihe.

   Mutta itse tuossa asussa ja hahmossa oleminen... Se oli aivan mahtavaa. Paljon parempaa kuin mitä se oli silloin ensimmäisenä vuotena tai toisenakaan vuotena ollut, koska silloin minulla ei ollut kunnollista tarinaa hahmon takana. Ja ehkä sain vielä enemmän inspiraatiota hahmossa olemiseen siitä ympäristöstä, jossa pääsimme kuvaamaan. Minulla oli hauskaa ja minulla oli yhtä itsevarma olo asussa kulkiessani kuin minulla on ollut Thorinin cossissa kulkiessani, mikä on aivan uutta. Yleensä olen kovin pelokas isossa ihmisjoukossa, jossa ainakin 99% on tuntemattomia. En ainakaan tunne itsevarmuutta kulkiessani siellä, en pysty pitämään katsetta ylhäällä, vaan pelkään kaikkien katseita ja ajatuksia joita en voi edes kuulla ja pakenisin, jos voisin. Ehkä se oli se tieto, että tämä kehittelemäni hahmo ei nyt vain ole sellainen, joka juoksisi pakoon. Tämä hahmo on ylpeä siitä, kuka on, utelias uusissa paikoissa jopa. Hänestä tuli ehdottomasti yksi suosikeistani OC-hahmoistani. Nautin kyseisestä hahmosta niin paljon, että vedin asun uudelleen päälle tänä kesänäkin, kun kävimme Suomenlinnassa toisessa miitissä ja luultavasti tulen pitämään asua monta kertaa uudelleen.

  Saan kyllä myös kiittää kuvaajaani tuhannesti siitä, että hän auttoi ottamillaan kuvillaan muokkaamaan Alexin persoonallisuutta paljon yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi, joka tulee helpottamaan minua, kun taas palaan samaan asuun, samaan hahmoon. Ne kuvat, jotka minusta otettiin Alexin cossissa (kyllä, voin puhua siitä cossina, koska hahmo oli mietitty ja asu muokattu sopimaan hahmolle, se ei ollut vain minä jossain ihan erilaisessa asussa kuin normaalisti) ovat sitä paitsi eräitä parhaimmista kuvista, jotka minusta on koskaan otettu, oikeasti. Ne ovat vain niin täydellisiä, vaikka malli ei olekaan mikään kovin kokenut tai edes lumoavan kaunis *kyynel* Ilman noita kuvia, en varmaan olisi nauttinut niin ekstra paljon Alexina olemisesta. 

Vinkki: OC:t toimivat hyvin ns. "lepoasuina", jolloin suurella todennäköisyydellä saat olla conissa rauhassa, mutta et silti ehkä koe samanlaista alipukeutuneisuutta kuin jos tulisit "ihan vain omana ittenäs"

Bonus vinkki: Jos olet ollenkaan sellainen, joka pitää hahmojen taustatarinoiden kehittelystä, kehitä sellainen myös OC:lle, vaikka se olisi kuinka kaapista löydetyistä vaatteista ja vanhasta peruukista kasattu OC tahansa. Jos esim. haluat kuitenkin jossain kohtaa ottaa kuvia conissa/sen ulkopuolella asustasi, taustatarina auttaa kenties löytämään juuri täydellisen kuvauspaikan - poseerauksista puhumattakaan! 

Myöskin...

Näin minun kohdallani, koska olen Traconissa jo peliperjantaina! 

ODOTAN NIIN INNOLLA ETTÄ HALKEAN KOHTA!!!

5)Kokemus conista omassa hahmossa (Tracon XI:n jälkeen)

Kuten olettaa saattoikin - sain olla viikonlopun rauhassa. Outoa kuitenkin oli, että kun minua luultiin (kuten olin hieman oletellutkin) Trafalgar Lawiksi, se ei tapahtunut paikan päällä vaan minun kuvaani kommentoitiin niin. No, seuraavana päivänä otin neuvosta vaarin ja olin oma versioni Lawista, mutta se nyt ei ihan liity tähän aiheeseen :,D

Thomas Barnes

Vietin koko lauantain Traconissa Thomas Barnesina, uutena butler-OC-hahmonani. Se, että hahmolla oli taustalla tarina, auttoi todella paljon eläytymiseen. Tiesin paljon paremmin, millaisia kuvia haluaisin, millainen poseeraus sopisi hahmon luonteelle parhaiten ja miten hahmo käyttäytyisi mahdollisesti Katien seurassa. Oli erittäin mukavaa vain kiertää conissa ympäriinsä ilman pysäytyksiä, olla kaikessa rauhassa kuten aiemminkin. Sain kuvata omia juttujani ja saimme olla rauhassa ottamassa kuvia Katien kanssa. Olimme suunnitelleet ottavamme vielä paljon enemmän kuvia, mutta lopulta aika meni kaikenlaiseen muuhun kiertelemiseen ja ihmisten tapaamiseen, että oli hyvä vain, ettei meitä yritetty vielä omien kuvaussessioidemme lisäksi napata kuvattaviksi. Kun olimme ottamassa näitä kuvia:

Katie on tuo vaaleanpunahiuksinen neito, johon hahmoni on ihastunut

Meistä tultiin ottamaan kuva. Olen aiemminkin päätynyt sen saman kuvaajan (sinipartainen mies) kuvaamaksi conissa, joten olin ihan fine sen kanssa. On sitä oudompiakin kuvaajia tullut conissa yllättäen ottamaan kuvaa, kun olemme yrittäneet keskittyä kavereiden kanssa kuvaamiseen. Muun muassa viime vuonna joku vaikutti ottavan videokuvaa meistä, kun olimme ottamassa herkkiä kuvia Thorinina ja Kilinä, sekä sen jälkeen kuristuskuvia Azogin kanssa. Että joo, ihan kiva olla tuntematon hahmo, niin välttää suurimman osan tällaisista oudoista kuvaajista, jotka saattavat kiinnostua vain koska hahmo on niin tunnettu.

   Jos kameroiden välttely oli edelleen mahtava plussa, niin oli asun mukavuuskin. Se ei puristanut, se ei tuntunut siltä kuin putoiaisi kohta päältä tai että joku näkisi portaissa hameen alle (koska thank god mulla oli housut eikä hametta), joka oli ollut Alexandran asun kanssa ongelma. Siinä oli helppo liikkua isossakin ihmisjoukossa ja ahtaimmissakin käytävissä, terveiset taas taidekujalle. Ihaninta oli kuitenkin se, että asussa ei tullut kovin nopeasti liian kuuma sisälläkään, reppuakin saattoi itse kantaa, ettei tarvinnut orjuuttaa kavereita siihen hommaan. Säästelen heidän selkäänsä sitten tulevaisuutta varten, kun tulee taas joku asu, johon ei sovi tai jossa laukun kantaminen on mahdotonta. 

   Mukavassa asussa olo on yleisestikin mukava, mutta minulla oli myös todella luonnollinen olo asussa. En ollut aiemmin edes ajatellut sitä, että mustat hiukset ja meikki sopisivat minulle niin kivasti. Thorinin cossissa olin aina vain rakastanut sitä partaa niin paljon, etten ollut juuri kiinnittänyt huomiota siihen, sopivatko ne värit minulle. Olin vain ajatellut, että tämä on hahmo, joka sopii minulle, mutta en sen enempää. Tai no, ehkä sen verran, että se partakin näyttää hyvältä minulla, mutta niin... Minun tekee melkein mieli joskus värjätä omat hiukseni mustaksi, jotta näen, kuinka hyvin pystyisin tottumaan niihin. Mutta ei nyt, minulla on tulossa yksi blondi cossi, jossa aion käyttää omia hiuksiani peruukin sijaan. Nyt mennään vielä peruukeilla mustien hiusten suhteen. Valitettavasti perheeni katsoo oudosti, jos laittaisin samanlaiset meikit kuin Thomasilla (vaikka ilman partaakin) joka päivä, joten en voi edes tehdä sitä niin kauan, kun asun vielä kotona.        Vielä joskus, joskus, ja ainakin sitten, kun vedän taas Thomasin asun niskaani ja lähden Katien kanssa coniin tai muuten vain hengaamaan. Pidin hahmossa pyörimisestä oikeasti niin kovasti, että aion varmasti laittaa Thomasin asun vielä toisen kerran.